Trekker Classic kokeilussa

Rosi oli reilun kuukauden ilman satulaa, kun mietin millainen voisi olla sopiva satula sille. Selvää oli, ettei minkäänlainen ns. normaali runkosatula sovi sille, koska se on niin superleveä. Tähän asti mentiin ilman satulaa ja ratsastusvyön kanssa. Kyselin rungottomien satuloiden ryhmästä facebookista sopivaa satulaa, sain monia tarjouksia ja päädyin lopulta ostamaan kerralla kunnon satulan, kun ensin ajatuksena oli ostaa joku hetken menevä halvempi vaihtoeto ja investoida satulaan vasta sovittajan käynnin jälkeen kunnolla. Ostin aluksi rungottoman länkkärin, mutta se ei tuntunut mahtuvan Rosin selän leveyteen, hihnat olivat liian lyhyitä ja pelkkä kiinnitys tuntui jo niin mahdottomalta, että myin satulan suosiolla heti eteenpäin.

Moni suositteli säädettävää Trekker satulaa ja muistelin, että Rosilla taisi joku Trekker olla silloin selässä, kun sitä kävin koeratsastamassa entisessä kodissaan. Katselin uusia satuloita Vanhalasta (linkki), sekä minulle tarjottiin yhtä käytettynä. Eniten havittelin Classic -mallia, mutta uutena niitä ei ollut enää tuolloin jäljellä tarjoussatuloina. Ostin siis tämän käytetyn version.

Joulun jälkeen pääsin satulaa sovittamaan Rosin selkään ja tuntui, että se sujahti heti sopivasti paikalleen. En siirrellyt tarrapaneeleita mitenkään, keskikahvaa vääntämällä säädin satulan leveyden melko leveäksi. Säätömahdollisuus etukaaren leveyteen on hyvä, 19,5-41cm, joten meillekkin sen pitäisi riittää. Myös istuimen voi säätää 16"-18" välillä. Yksi tärkein syy siihen, miksi valitsin trekkerin, oli myös se, että siinä on avoin säkätila. Ns, rungottomissa läpysköissä olisi pitänyt kikkailla vielä säkätilaa tuovan padin kanssa, koska Rosilta sitä säkää löytyy ihan kivasti.
Satulasta löytyy myös kaksi eri kiinnityskohtaa jalustimille, joka on mielestäni kiva juttu. Itselläni on ollut ongelmaa siinä, että jalka siirtyy liian eteen ja istunta kippaa tuoli-istunnaksi, joten toivotaan että näistä säätömahdollisuuksista ja polvituista olisi enemmän apua asian kanssa.

Tässä kuvassa satula siis säätämättä, eikä jäänyt noin ylös edestä tietenkään. Ehkä huono julkaista tällainen kuva, mutta halusin saada edes jotain kuvamateriaalia napattua ennen pimeää.

Rosilla ei valitettavasti ole päässyt kunnolla ratsastamaan, koska keli sahaa koko ajan plussan ja miinuksen välillä, ja hevonen on vielä sunnuntaihin asti kengätön. Marlien ja Pojan kengityksen yhteydessä kengittäjä katsoi sen kaviot ja totesi, että kengittää täytyy jos ei lunta ala tulemaan, koska kavio on niin kulunut. Siihen asti ilmat olivat olleet ihan kelvolliset ja Rosi oli hevosista ainoa jolla oli pystynyt parhaiten menemään kengättömänä, kun muilla oli kesäkengät. Nyt tilanne on kääntynyt ja sitä on huono liikuttaa kun kelit ovat mitä on. Kengät olisi lyöty jo aiemmin, mutta kengittäjä ei koskaan tullutkaan, ja jouduin tilaamaan sille kengät netistä itsekseni ja pyytämään tuttavaani sen kengittämään. Rosilla on siis niin isot kaviot, ettei sille löydy normaalivalikoimasta kenkiä erikseen tilaamatta.

Satulaa on kuitenkin selästäkäsin testattu pariin kertaan ja tuntuu hyvältä. Viime ratsastuksella se tosin pyörähti ympäri ratsastajan alas tullessa, joten säätöjä täytyy vielä tehdä. Vanhalan sivuilta löytyy erityisen hyvät ohjeet satulan säätöihin ja tietoihin.
Aion kevään aikana testata satulaa niin, että kokeilen sitä molemmille hevosille ja katson miten se toimii niinkin erilaisilla selissä. Marlie ja Rosi ovat malleitaan kuin yö ja päivä, joten on mielenkiintoista päästä testaamaan satulaa eri hevosilla. Jossain kohtaa saatan myös kuvata jonkunlaisen videon tai kuvasarjan itsekin satulan säätämisestä.

Satulan leveyden säätö tapahtuu siis edessä olevan kaarevan osan välissä olevasta tangosta pyörittämällä.

Satuloiden sovitus

Vihdoinkin meillä koitti se aika, että saatiin vihdoin alkaa metsästämään uutta satulaa. Meillä oli haussa nimenomaan koulupenkki. Budjetti meullä penkkiin oli noin tuhat euroa, hyvän löytyessä olin varautunut kalliimpaankin menoerään. Tällä kertaa halusin, että satula oikeasti sopii Marlien selkään, sekä itselleni. Oma istumiani on kärsinyt viime vuosina todella paljon, ja yksi isoista vaikuttajista on ollut meidän entinen satula.

Halusin ammattilaisen sovittamaan satuloita, koska edellinen oli ns. omaa kotisovitustani. Soitin Sanna Taimelle, kerroin toiveet ja sovittiin päivä lukkoon. Hän toi itse mukanaan sovitettavia satuloita, sekä hain itse pari mahdollista vaihtoehtoa Porin Riding Sportista mukaani.

Salaa toivoin heti, että itse hakemani Albion olisi sopiva, koska se näytti hyvälle ja sopi juuri budjettiin. Toinen satula, jonka sain Riding Sportista mukaani, oli ruskea Kieffer Master, jota kartoin heti sen värin takia. Sain satulat mukaani ilman minkäänlaisia panttimaksuja, eikä sovituksella ollut mitään aikarajaa, joten kannattaa ehdottomasti kysellä liikkeistä välityssatuloita sovitukseen, jos on mahdollista. Sanna otti Marliesta mittoja ja haki sen jälkeen autosta sopivimpia satuloita kokeiluun. Tämän kyseisen Albionin kohdalla hän totesi heti, ettei sitä kannata edes kokeilla. Kiefferiä voisi sen sijaan koeratsastaa.
Häne tuomistaan satuloista sopiviksi todettiin myös Lemetex Bernina, sekä Passier Optimum.
Sanna sovitti myös meidän vanhan satulan ja kysyi ensimmäisenä, onko istuntani takakaarella ja jalat ajautunut liian eteen, sekä yläkroppa etukenossa. Ai että onko..

Onhan se tiedetty, että suurimmat istuntaongelmat ovat johtuneet vanhasta satulasta, jolla ei ole saanut millään tavalla edes pohkeita hevoseen kiinni. Suunnittelin jättäväni vanhan satulamme käyttöön satunnaisia uintireissuja varten, mutta sen runko natisi myös hieman, joten annoin sen pois lasten leikkeihin ja hankimme uittamiseen kokonaan uuden penkin.

Tykkäsin siitä, että sovittaja näytti konkreettisesti mikä kussakin satulassa oli hyvää tai huonoa hevosen selkään sopivuuden kannalta, sekä satuloiden eroja ja niiden vaikutuksia hevoseen. Suurin ongelma oli varmaankin se, että Marlien toinen lapa oli muutaman sentin taaempana kuin toinen, joten Sanna suositteli koeratsastamaan Lemetexin ja Passierin geelin kanssa, joka toi täytettä eteen. Marliehan on toiseen suuntaan juurikin paljon kankeampi ja vaikeampi ratsastaa ja sitä onkin paljon nyt yritetty hioa kentällä.

Lemetex Bernina

Kokeilin ensimmäisenä itseäni eniten kiinnostavaa satulaa Lemetexiä. Satula näytti ja tuntui kivalta, mutta varsinkin ravissa jalkani puutuivat ihan minuutissa niin, että jalustimet oli pakko ottaa pois jalasta hetkeksi. Vaihtelin jalustimien pituutta, mutta sillä ei ollut merkitystä puutumiseen. Satula kuitenkin tuntui ihan unelmahyvälle vanhan jälkeen ja sain jopa käytettyä pohkeita hevoseen. Istuin oli kuitenkin tosi kova istua ja asento tuntui itselleni todella hankalalta tässä. Harmitti.

Passier Optimum

Seuraavaksi kokeilin Passieria meidän toisessa valmennuksessa. Myös opettajan mielestä satula näytti ja tuntui hyvälle ja oli hevoselle mieluisa. Se oli Lemetexiin verrattuna paljon parempi istua ja tuntui juuri sopivalta.

Kieffer Master

Kiefferin jätin viimeiseksi, koska se kiinnosti satuloista vähiten kokeilla. Väri oli ruskea, enkä tykännyt siitä, mutta ihastuin satulaan kun istuin siihen. Istunta tuntui juuri hyvältä ja sopivan tukevalta, hevonen liikkui mielellään, eikä väliin tarvinnut laittaa ylimääräisiä täytteitä. Toki satulaa joudutaan tulevaisuudessa lähettämään tehtaalle levitettäväksi, kun hevonen muuttuu, muita olisi pystynyt muokkaamaan helpommin. Kieffer oli muista satuloista myös selvästi edullisin, ja olisin halunnut käyttää koko budjetin satulaan, kun sellainen kerran oli käytettävissä. Satula oli mukavan pehmeä istua ja oma asento tuntui hyvältä ja luonnolliselta siinä, sekä tukea oli tarpeeksi.

Kokeilin uudelleen vielä koeratsastaa Lemetexin, koska halusin varmistua siitä, ettei ensimmäinen kokeilu ollut vain alkukankeutta uuteen satulaan totutellessa. Valitettavasti se ei tuntunut vieläkään lainkaan hyvältä. Loppujen lopuksi tein valinnan, ja ostin meille käyttöön tämän Kiefferin ruskean koulusatulan. Loppujen lopuksi väri on toissijainen juttu, kun satula on muuten juuri passeli meille, sekä väri on muutenkin niin tumma ettei sitä edes erota mustasta kovin hyvin. Ratsastin tällä satulalla kolmannen valmennuksen ja Minna oli myös sitä mieltä, että satula näytti istuvan tosi hyvin sekä minulle, että hevoselle.

Jos jollakin on sopivan satulan etsintä käynnissä, suosittelen kääntymään jonkun asian osaavan puoleen, kokeilemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja kyselemään sopivia välityssatuloita lähiseudun ratsastustarvikeliikkeistä. En tiedä mikä satula meillä nyt olisi käytössä, jos en olisi itse käynyt tätä Kiefferiä noutamassa sovitukseen. Luultavasti se olisi tämä Passier Optimum, joka hinnallaan meni hieman yli budjetin. Hinnalla ei niinkään ollut meille väliä, kunhan satula on sopiva.