Toffee 1991-19.11.2012

Tasan neljä vuotta sitten ajelin tutun tallin pihaan. Varmasti kamalin asia, joka eläimen omistajalle voi tapahtua, oli edessä. Minulla oli takana viimeiset viisi vuotta elämää ensimmäisen oman hevosen kanssa, ja siihen aikaan mahtui paljon. Lopetuspäätös oltiin tehty jo varmaan kuukausi aikaisemmin, sen tiesin silti jo paljon sitä ennenkin, että pikkuhiljaa olisi jo aika. Nyt jälkikäteen miettiessä ajattelen, että irti olisi voinut päästää ehkä jo aikaisemminkin.

Kaiken kaikkiaan tämä kaveri opetti minulle enemmän hevoses omistamisen hyvistä ja huonoistakin puolista ja ilman Toffeeta et varmasti olisi tällä hetkellä toisen hevosen omistaja.
Ikävä on edelleen kova, mutta onneksi edes osa kuvista ja videoista on säilynyt tallessa. Osa videon kuvista on varmaan näkynyt blogissa, varsinkin tässä postaushaasteessa, jossa kirjoitin Toffeesta. Yritin saada videolla silti mukaan mahdollisimman paljon myös muita kuvia.


        

Kokeilussa rungoton

Loppusyksystä kokeiltiin Marlielle selkään rungotonta satulaa. Ollaan menty satulalla useampaankin otteeseen. Kyseessä on Barefoot Cheyenne. Kaaria vaihtamalla satulan saa sopimaan tosi moneen selkään. Marliella on iso säkä, mutta mielestäni satuloitaessa ja selässäkin satula tuntui istuvan ihan hyvin sään kohdalta. Kyydissä istuminen tuntui ihan, kuin olisi istunut pehmeällä sohvalla ja hevonen liikkui satulan kanssa ihan tyytyväisenä. Oma istunta-ongelmani korostui vain lisää tällä satulalla, ja etukeno oli ihan hirveä. Sen sijaan jalustimet pysyivät kokoajan hievahtamatta jalassa, eikä oikean jalan jalustimen karkailuongelmaa ollut. Maastoiluun tämä on ainakin ihan ykkönen ja harkitsen kyllä vahvasti rungottoman hankkimista. Meillä on ollut etsinnässä laadukkaampi hyvä koulusatula, ja nyt täytyy harkita ostanko kouluratsastukseen normaalin rungollisen satulan ja sen lisäksi jonkun rungottoman maastoiluun, vai voisiko rungottomista koulusatuloista löytyä hyvä vaihtoehto molempiin.

Tällainen satula siis kyseessä

Plussat
+ Aivan ihana istua
+ Kaaria vaihtamalla moneen selkään sopiva
+ Hevonen tuntui nauttivan
+ Jalustimet pysyivät tukevasti jalassa
+ Ihanan kevyt verrattuna runkosatulaan
+ Ei heilunut selässä

Miinukset
- Vaikea kiristää vyötä yksin enää selästäkäsin
- Vaikea istua oikein, varsinkin epätasaisella hevosella töksähtävät siirtymiset ja iso ravi heittää helposti etukenoon

Plussat ovat siis ehdottomasti suuremmat kuin miinukset. Nämäkin puutteet on helposti itse korjattavissa. Seuraavaksi saatankin testauttaa meillä rungotonta koulusatulaa.

Etukeno ja perse takakaarella (y)

Sairastelua ja tallilomaa

Viime torstaina haettiin meille uuteen kotiin tämä pikkuinen. Lauantaina Marlien kävi liikuttamassa sen uusi liikuttaja, joka on nyt käynyt ahkerasti ja on mennyt hyvin! Itselleni on tullut nyt pitkä tauko talleilusta, koska olen ollut lauantaista asti turun saaristossa kissojen kanssa, ja kotiin me palataan vasta sunnuntaina. Lauantaina haettiin tulomatkalla vielä äidilleni uusi kissanpentu hänen toisen kissan kaveriksi. Toisaalta on ollut tosi kiva päästä hetkeksi pois maisemista, mutta kyllä jo tiistaina tuli jo sellanen olo, että pakko päästä liikkeelle ja tallille. Täällä tuli kolme päivää putkeen lunta ja kauhea tuuli, joten ulkoilu on jäänyt aika minimiin ja tietokoneella ei kauheasti kiinnosta surffailla, kun joka puolella tulee vastaa pelkkää Trumppia. Hinku on jo mahdoton tallille, mutta maanantaihin asti täytyy vielä odottaa.

Sunnuntaina on pakko erottaa nää kaverukset, kun me lähdetään kotiin. Jouluna sitten uudestaan ;)

Marlie sattuikin sairastumaan "hyvään" saumaan, kun en itsekkään ole päässyt tallille, Kyse on onneksi vain perus viruksesta, joka on myllännyt varsinkin tänä syksynä tosi monella tallilla. Ei ole onneksi ollut kuin noin puolen asteen lämmön nousu, mutta varsinkin hevosten takajalat on turvonneet jonkun verran. Marlie on saanut onneksi tallinomistajan toimesta oikein hyvää hoitoa ja on jo ihan terve.

Hevoset muuttivat muuten muutama viikko sitten vakituisesti pihattoon asumaan, Peppi ja Marlie toiselle puolelle ja Pyry toiselle. Peppi on hiukan joutunut muitten pomotettavaksi, mutta mahtuu kyllä onneksi sisään samaan aikaan Marlien kanssa. Hevosille on vaan tullut nyt ärsyttävä tapa nakerrella kaikki paskaksi. Uusi pihatto kaluttu ja aitatolpat katkeemispisteessä. Tällä menolla kevääseen mennessä uudesta pihatosta on jäljellä vaan kasa purua ja katto ja ikkunat.

PS. On tää talvikin ihan kiva mut kesä vois tulla jo.

Uusi lemmikki!

Joskus aikasemmin mainitsinkin jo, että meille on tulossa jossain vaiheessa uusi lemmikki kotiin. Kävin siis varaamassa jossain vaiheessa syksyä tämän pienen komistuksen ja viime viikon torstaina se vihdoinkin pääsi uuteen kotiin! Kuvat ovat valitettavasti kännykkälaatua, mutta söpöydellä ei silti ole rajaa.

Peku oli onneksi tosi kiltisti ja meni vaan uteliaasti katsomaan, mitä kuljetuslaatikossa on. Se juoksi jo karkuun pitkin asuntoa, kun oltiin lähdössä hakemaan pikkukissaa ja kaivoin kuljetuslaatikon kaapista. Luuli varmaan joutuvansa eläinlääkäriin.
Tämä on tosi rohkea kissanpentu, ei pelkää mitään ja leikkii paljon, käy itse laatikolla ja syö kahden aikuisen kissan edestä, nukkuu sylissä ja kehrää paljon. Itselleni varsinkin tuo laatikolla käyminen on tärkeä asia, koska edellinen kissani ei oppinut (tai halunnut oppia) yli puolen vuoden aikana millään konstilla käymään hiekkalaatikolla tai edes ulkona asioilla. Se käytti joka päivä sänkyä tai mattoja vessanaan ja tuhosi sillä petauspatjat, runkopatjasängyt ja uudet karvalankamatot.

Kauhukaksikko kyläilemässä :D

Toivottavasti tää kaveri tulee olemaan meillä vielä monta vuotta! :)

Lukemattomat oharit ja muuta mukavaa

Yhdessä hevosryhmässä oli muutama päivä sitten keskustelua kauheimmista karsinavuokralaisista ja hevosten liikuttajista. Aika ajankohtaiseksi tuli meillä ainakin tuo liikuttajat -osio, kun samana päivänä lueskelin sieltä juttuja, ja itselleni tehtiin taas oharit, mitään ilmoittamatta. Ihmiset kertoivat kuinka tavaroita varastetaan, varusteet jätetään märkinä yhteen myttyyn homentumaan, hevoselle tehdään itse varustemuutoksia ja sen jälkeen vielä omistajat haukutaan. Kaikista eniten tuntui silti olevan näitä, jotka eivät koskaan vaivaudu tulemaan paikalle sovitusti, saatika ilmoittamaan asiasta yhtään mitään.

Olen Facebookissa monella hevostarvikekirppiksellä. Olen itse myynyt tarpeettomia tavaroita, ja ostanut käytettynä tarpeellista tavaraa meille. Onneksi vielä kertaakaan ei ole kukaan huijannut, vienyt siis rahoja ja jättänyt tavaroita toimittamatta. Olen nyt laittanut Marliesta ilmoituksen, jossa olen etsinyt sille liikuttajaa. Ensin tarjosin sitä puoliylläpitoon niin, että maksan itse uudet varustehankinnat, hevosta saa käyttää vapaasti ainakin 3-4 krt viikossa ja puoliylläpitäjä maksaa vain ylläpitokulut kanssani puoliksi. Kustannuksiksi olisi tullut noin 130e-150e/kk per naama. Muutama kiinnostunut oli. Muutama ei vaivautunut ikinä tulemaan edes paikalle katsomaan hevosta, yksi lupasi kerta toisensa perään, ja perui useita kertoja, aina joku uusi syy löytyi miksei hän päässytkään paikalle. Hän ilmoitti sentään joka kerta ajoissa, ettei pääse tulemaan. Ymmärrän kyllä, jos ihmiselle tulee joku este joka menee harrastuksen edelle kuten esimerkiksi pakollinen koulu -tai työpäivä. Siinä kohtaa kuitenkin alkaa ymmärrys itseltäni loppumaan, kun odottelen hevosen kanssa tallilla valmiina, että pääsen paikalle näyttämään hevosta ja varusteita yms ja ketään ei tule paikalle. Olen vielä sovittanut omat menoni tulijan aikataulun mukaan. Hevosella saa tulla ratsastamaan ilmeiseksi, silloin kun itse haluaa ja ehtii, saa tehdä mitä haluaa, ihan oman mielen mukaan.. Silti...

...perjantaina seisoskelin taas hevosen kanssa käytävällä, kun tapaaminen uuden liikuttajaehdokkaan kanssa oli sovittu kello yksi. Tallinomistaja venytti omaa töihin lähtöään niin kauan kuin pystyi, jotta olisi itse myös voinut tavata kyseisen ihmisen. Varttia yli, ketään ei näy ja kuulu, toisen on pakko lähteä töihin ettei myöhästy. Itse päätän ottaa hevosen valmiiksi käytävälle ja ajattelen odottaa puoleen asti, ennen kuin kyselen liikuttajan perään. Epäilys tuli jo kello yhden maissa, kun ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Yleensä jos ollaan edes aikeissa tulla, ollaan ajallaan paikalla, tai viimeistään vartin päästä tulee viesti, ettei ole löytänyt perille, tai pahoittelut että on myöhässä. Jossain kohtaa laitoin viestiä, että onko kyseinen henkilö tulossa. Tunti ehdittiin tallin käytävällä seisoskella hevosen kanssa, kunnes tuli vastaus, että henkilö onkin joutunut töihin ja ei pääse paikalle. Aijaa? Missään kohtaa ei tullut mieleen ilmoittaa mitään, ihan itse piti perään huudella ja kysellä, ja jos en olisi kysynyt, ei varmaan tähän päivään mennessäkään mitään ilmoitusta olisi häneltä tullut. Jos laskin oikein, tämä taisi olla nyt ainakin viides eri ihminen, kun on perunut viime tipassa, tai jättänyt kokonaan ilmoittamatta ettei ole aikomustakaan saapua paikalle sovittuna ajankohtana.
On meillä sentään tuurikin käynyt, ja Marlieta ja muitakin hevosia kävi liikuttamassa todella mukava ja asiallinen ihminen, Hän kävi silloin kun sovittiin, kertoi rehellisesti miten oli mennyt, jos jotain oli hajonnut, tai jos hevonen ontui lenkin jälkeen. Osti jopa Marlielle hackamoreen ihkauudet pehmusteet ja remmit. Valitettavasti hän ei ole enää ehtinyt käymään.

Ollaan katseltu uutta satulaa. Olen kiinnostunut rungottomista, mutta toisaalta haluaisin kunnon koulupenkin. Joustorunkoinen koulusatula voisi olla vaihtoehto. Selasin ko. satuloiden ryhmässä myynti-ilmoituksia. Päätin, etten osta satulaa enää ilman sovitusta. Yksi joustorunkoinen koulusatula myynnissä Porissa. Ilmoitus oli vanha, ja epäilin, että tuolla hinnalla ei satula varmaan enää ole jäljellä. Kysyn kuitenkin, satula on vielä myymättä, ja sen saa sovitukseen panttia vastaan. Sattuneesta syystä, työttömällä hevosenomistajalla ei ole varaa heittää useita satasia heti siltä seisomalta pantiksi, ja sovitaan, että laitan viestiä seuraavalla viikolla, kun rahaa tulee.
Myyjä ei vastaa enää viimeisimpään viestiin, ja parin päivän päästä kommentoi myynti-ilmoitukseen "satula myyty" ja poistaa kuvan. Nice. Ei tullut mieleen, että olisi voinut olla ihan asiallista ehkä ilmoittaa, että joku muu on myös satulaa ostamassa ja että hän haluaa siitä mahdollisimman pian eroon. Enköhän sen rahan olisi saanut kuitenkin jostain lainaan viikon ajaksi, voinut sovittaa satulaa ja mahdollisesti sen ostaa. Valitettavasti tuo olisi ollut juurikin sellainen satula, joka olisi kuvien ja muiden tietojen perusteella juurikin sopiva, ja vastaavia ei ole vastaan enää tullut.

Näitä tapauksia mahtuu lukemattomia muitakin sekaan, joista en jaksa erikseen mainita. Olen jonkun mielestä varmaan epäreilu ihminen, kun totesin, että esimerkiksi ko. henkilö, joka jätti ilmoittamatta kokonaan, ettei ole tulossa hevosta katsomaan, ei ole mahdollinen vaihtoehto mun hevosen liikuttajaksi. Miten koskaan voi luottaa siihen, että hän tulee/menee paikalla silloin kun on sovittu? Mielestäni on aika epäkunnioittavaa antaa ihmisten seisoskella hevosen kanssa ja odotella, että saapuu paikalle, eikä viitsi edes ilmoittaa peruvansa.
Nykyään on niin helppo kommunikoida Facebookin, watsapin, puhelimen, sähköpostin yms avulla, että ei luulisi olevan ylitsepääsemätön este uhrata sitä muutamaa sekuntia siihen, että näpyttää viestin "anteeksi, joudun töihin, voidaanko sopia toinen ajankohta". Tällöin voisinkin vielä uudelleen sopia uuden tapaamisen, jos osaisi asiallisesti ilmoittaa tulleesta esteestä. Sen sijaan ihmiset antavat toisten odotella turhaan paikanpäällä, vaikka tietää itsekkin, ettei ole aikeissa edes saapua paikalle! Tuntuu, että nykyään, kun kommunikointi on helpompaa ihmisten kesken, kun koskaan aiemmin, sitä välinpitämättömimpiä ihmisistä on vain tullut.

Olen itse myynyt tavaraa, ja tullut esimerkiksi kipeäksi samana päivänä. Kun asut yksin, kuumemittari näyttää 39 astetta, ja ulkona on pakkasta -20c, ei yksinkertaisesti pysty lähtemään kävelemään lähimmälle R-kioskille kiikuttamaan pakettia. Mutta silloin olen myös laittanut pahoittelut ostajalle, selittänyt tilanteen ja postittanut paketin heti, kun olen pystynyt. Kaikki unohtelee joskus jotain, se on inhimillistä, mutta nykyään tosi monelta puuttuu kokonaan minkäänlainen kunnioitus toista ihmistä kohtaan tällaisissa asioissa.

Itse arvostan, jos joku viitsii nykyään ilmoittaa viivästyksestä, tai peruuntumisesta. Tällaisen ihmisen kanssa voin asioida jatkossakin. Sellaiset ihmiset muistan taatusti jatkossa, jotka ovat pitäneet mua itsestäänselvyytenä, antanut odotuttaa tunteja, päiviä, tai jopa viikkoja, ja sellaisten kanssa en enää toista kertaa asioi, vaikka siitä itse miten paljon rahallisesti tai muuten hyötyisin.

Oletko itse törmännyt tällaiseen käytökseen? Mitkä ovat parhaat selitykset, joita olet vastaavissa tilanteissa saanut?

Ratsastusta eiliseltä

Oltiin eilen kaverin kanssa tallilla yhdessä ja ratsastettiin molemmat kentällä. Marliella oli viimeksi viikko sitten ratsastettu kunnolla, koska keskiviikkona en ollut tallilla, torstaina juoksutin sitä hiukan ja se liikkui tosi tahmeasti ja kiukutteli, kun pyysin ravia. Se ei ole nyt ollut ihan oma itsensä, ja sen takia jätinkin juoksutuksen siihen ja perjantaina vain harjailin ja hoitelin muuten. Viikonloppuna en ollut tallilla. Virtaa siltä löytyi aika paljon, eikä se ollut ravissakaan läheskään niin rento, kun viikko sitten ratsastellessa. Se on välillä ihan kivasti jo rentoutunut ravissa ja sen huomaa kyllä heti askeleessa. Ratsastin ensin vähän aikaa. Menin aika kauan käynnissä ja tein pohkeenväistöjä. Nyt Marlie menee jo muutaman askeleen vasemmallekkin päin ja tuntuu hiukan tajuavan ideaa. Oikealle se väistää ihan automaattisesti, kun vähänkään antaa oikeita apuja.

Alkukäynnit ja joku tulee kiltisti perässä :D

Ravissa olikin vähän jarrut hukassa paikoitellen. Marlie on kyllä siitä opetavainen hevonen ratsastaa, vaikka on vielä ihan raaka ratsuna, että sen kanssa ei voi yhtäkään askelta matkustella. Käynnissä väistöissä huomaa heti, jos puolipidätteet jää tekemättä, hevonen juoksee vaan alta pois. Ja jos väistättävä pohje taas ei ole kokoajan pikkusen muistuttamassa, niin hevosen takapää ei väistä mukana ja se sähellys muistuttaa enemmän jotain takaosakäännöksen suuntaista kiemustelemista. Samaa koskee ravissa. Marlie kääntyy kyllä mukavasti ja ihan pelkällä istunnallakin, mutta ravissa se on sen verran vielä reipas, että jos ratsastaja ei ole täysillä mukana, ja ennakoi jo seuraavaa kulmaa tai pitkää sivua, se varastaa heti tilanteen itselleen, oikoo kulman läpi ja lähtee juoksemaan pois alta.
Meillä oli lainassa taas tuo Barefootin  rngoton satula, ja vaikka siin onkin tosi hyvö muuten istua, ja hevonen tuntuu kulkevan sen kanssa hyvin, on siinä vaikea istua. Varsinkin ravissa mulla on kamala etukeno kokoajan. Jalustimet tuon satulan kanssa pysyy ihan unelmahyvin jalassa, kun itselläni on ollut runkosatulan kanssa ongelmaa oikean jalustimen pysyvyyden kanssa.
Taidan ensi kerralla laittaa taas pitkästä aikaa tuon meidän oman (toivottavasti pian entisen) runkosatulan selkään ja katsoa, josko siinä osaisi taas istua normaalisti. Tuo etukeno vaikuttaa kyllä ihan älyttömän paljon heti hevosen vauhtiin, ei tarvitse kun pieni etunoja olla, niin kaasu on päällä +50%.

Mun jälkeen kaverini ratsasti jonkun aikaa, ravaili tosi paljon ja sai Marlien kulkemaan ajoittain tosi nätisti ja rauhassa. Kiva huomata hevosessa muutosta, että se oikeasti muuttuu silmissä heti, kun joku osaa ja jaksaa ratsastaa sillä kunnolla joka askeleen, saa sen rentoutumaan ja pääkin laskeutuu alas taivaista. Toki fiilis on myös ihan loistava, kun itse istuu selässä ja muutoksen huomaa, mutta näin sen näkee vielä paremmin, kun seuraa itse kentän laidalta.

Kaveri kokeili lopuksi vielä laukannostoja, ja irtaantui satulasta aika tyylikkäästi. Oon ehkä vahingosiloisin ja epäreiluin kaveri koskaan, kun nauran vaan hillittömästi näissä tilanteissa :D

              

Kaikenlaista lokakuulta

Lokakuun vaihteessa oli vielä aika mahtavat ilmat. Ylipäätään tämä syksy on ollut kyllä todella aurinkoinen ja lämmin, ja hevosetkin on selvästi nauttineet.

Marlie liikkui viime viikolla tosi kevyesti, koska olin itse useamman päivän kipeänä. Sunnuntai-maanantai yönä oli tarhassa tapahtunut jotain ja aidat oltiin kaadettu ja Marlie ja Pyry löytyivät samasta tarhasta. Tässä metakassa oli neidillä pieniä naarmuja kintuissa ja toinen takanen oli aavistuksen lämmin ja turvonnut. Maanantaina annoin sen vain ulkoilla ja kylmäsin jalkaa ja putsailin haavoja. Se ei silti missään vaiheessa ontunut jalkaa, haavoja hoitaessa luonnollisesti nosteli kinttua, mutta kun kokeilin jalan kädellä läpi hiukan painellen, se ei sitä arkonut, onneksi.

1.

2.

1. Marlie säikähti varmaan kaksi viikkoa sitten tiellä mennyttä pyöräilijää, ja nyt se jää joka kerta kyttäämään ja puhisemaan samaan kohtaan.

2. Joku päivä leikkasin Marlien harjan ihan lyhyeksi, se oli hieronut siitä keskikohdan ihan kamalaksi ihottuman takia. Lyhyt harja on myös helpompi nyt hoitaa kuntoon.

Tiistaina ratsastettiin jo kentällä ja kokeiltiin rungotonta satulaa, johon ihastuin. Ehdottomasti meille sellanen seuraavaksi! Tarkempi postaus satulasta tulossa erikseen.

Keskiviikkona oltiin kentällä ja harjoiteltiin makupalojen kanssa puomien yli menemistä. Se on edelleenkin kova pala ja jossain vaiheessa seisoskelinkin varmaan 15 minuuttia odotellen enenn kuin neiti suostui tulemaan yli. Sitten tietysti heti palkinto ja paljon kehuja. Jos alkaa yhtään hoputtamaan/komentamaan, sille iskee paniikki ja se alkaa heti peruuttamaan ja hyppimään karkuun. Ehkä me joskus vielä ratsastetaankin niitten yli ihan mallikkaasti :D

Loppuun vielä Rosa. Ja Peku hullunkiilto silmissä oottamassa että paketti aukeaa. Pahasti pelkään, että Peku saattaa olla parin viikon päästä kiukkunen poika, kun meille muuttaa uusi eläinlapsi ;) Siitä sitten enemmän kun sen aika on.