Loppuvuosi 2016

Viimeinen viikko ennen vuoden vaihdetta ja Marlie pääsi vähän liikunnan makuun pikkuhiljaa. Keskiviikkona kaverini pääsi selkään ja harjoittelemaan väistöjä ja puomeja kentälle. Marlie meni puomien yli ratsastaja selässään tosi hyvin. Viimeksi ollaan maastakäsin harjoiteltu kahdestaan herkkupalan kanssa niiden ylittämistä, ja kun viimeisimmät harjoitukset meni hyvin, lisättiin ratsastaja selkään. Tuolloin oli vielä tiet ja kenttä umpijäässä, joten käyntiä kovempaa ei menty. Hevonen oli vähän hätäinenselkäännousussa ja ratsastaessa.

Perjantaina oli tarkoituksena käydä vain nopeasti tallilla, mutta innostuttiin laittamaan Marlielle kärryt perään ja lähtemään ajelemaan maastoon. Itselläni on ajamisesta tullut taukoa melkein 3 vuotta, sitä ennen tein sitä työkseni päivittäin useamman vuoden. Marliella on minulla sen ollessa ajettu vain kerran radalla, mutta sillon en ollut puikoissa itse.

Marlie oli paljon parempi ajaa kuin kuvittelin, tietysti vauhtiin päästessä jarrut vähän hukkui, mutta aika nätisti se hidasti, kun pidätti vähän kovempaa. En uskaltanut lähteä ajamaan vipuvarrellisilla hackamoreilla, joten käytössä oli perus nivelkuolain.

Itselle tuli pieni innostus ajohommaa kohtaan, toki mieli on tehnyt raveihin suunnata jo pidemmän aikaa. Uusi vuosi vaihtui parhaassa mahdollisessa seurassa kaupungin yössä, enkä tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle. Toiveina sen sijaan olisi päästä ilmoittamaan Marlie vielä raveihin ihan harrastuspohjalta ja mahdollisesti astuttaa se keväällä yhdellä tietyllä oriilla, liikkua enemmän ja käydä enemmän tallilla, sekä kohentaa taloudellista tilannetta viime vuodesta.

Kuvien laadusta päätellen uuden kameran hankinta edessä mahdollisimman pian.

Tein pienen videokoosteen vuodesta 2016. En onnistunut lisäilemään puhelimesta videoita ja kuvia tietokoneelle, joten siellä saattaa olla aika paljon samoja kuviajoita blogissa on jo nähty,

Hevoseton on huoleton

Marliella on ollut jo jonkun aikaa mahahaavan merkkejä. Viime talvena oli jo havaittavissa muutoksia käyttäytymisessä ja kevättalvella se laihtui aika paljon. Kesän laidunkauden se oli ihan normaali ja hyvinvoiva, mutta pikkuhiljaa talvella alkoi merkkejä taas ilmaantumaan.

Eläinlääkäri kävi kotitallilla viime viikolla. Hampaat raspattiin, hevonen rokotettiin ja saatiin mahahaavalääke. Tällä hetkellä markkinoilla on kolme erilaista lääkettä mahahaavaan ja tämä edullisin vaihtoehto kustansi kahden viikon kuurilla 100 euroa. Jos oireet vähenevät lääkityksen myötä hevosella, ja lääke siis näyttää vaikuttavan, syötetään vielä toinen kahden viikon kuuri perään. Lääke on myls helppo syöttää, se lisätään jauheena vain aamuruuan sekaan kerran päivässä.

Toivotaan tosiaan lääkkeen nyt auttavan vaivoihin. Suunnitteilla on jo viime kesänä paljon houkutellut hevosen astuttaminen. Lisäksi tekisi mieli vielä treenata neitiä kärryillä ja mahdollisesti ilmoittaa raveihinkin. Jos syynä tosiaan on mahahaava ja päästään näin helpolla ja edullisesti siitä eroon, voi näitä kahta mahdollista suunnitelmaa alkaa miettimään ja toteuttamaan jo pian.

Satakunnassa on ollut ihan älyttömän huonot kelit viime aikoina, ja nyt on pakko myöntää etten edes muista koska viimeksi olen hevosellani ratsastanut. Toisaalta ollaan ihan tietoisestikin otettu ihan rauhassa jo jonkun aikaa, kunnes saatiin lääkitys hankittua. Toivotaan, että kohta voi taas hyvin mielin liikutella hevosta enemmän.

Vähän oli uni silmässä raspauksen jälkeen :D

Talvikuvia

Kun otat uusia kuvia..

Muitten hevoset: 

Ja sitten oma hevonen:

"Vinkki vinkki, toi heinälaatikko tuolla on aika tyhjä.."

"Marlie älä viitti irvistellä, ei tuu hyviä kuvia.."

 

-"Ei sitten.."

Toffee 1991-19.11.2012

Tasan neljä vuotta sitten ajelin tutun tallin pihaan. Varmasti kamalin asia, joka eläimen omistajalle voi tapahtua, oli edessä. Minulla oli takana viimeiset viisi vuotta elämää ensimmäisen oman hevosen kanssa, ja siihen aikaan mahtui paljon. Lopetuspäätös oltiin tehty jo varmaan kuukausi aikaisemmin, sen tiesin silti jo paljon sitä ennenkin, että pikkuhiljaa olisi jo aika. Nyt jälkikäteen miettiessä ajattelen, että irti olisi voinut päästää ehkä jo aikaisemminkin.

Kaiken kaikkiaan tämä kaveri opetti minulle enemmän hevoses omistamisen hyvistä ja huonoistakin puolista ja ilman Toffeeta et varmasti olisi tällä hetkellä toisen hevosen omistaja.
Ikävä on edelleen kova, mutta onneksi edes osa kuvista ja videoista on säilynyt tallessa. Osa videon kuvista on varmaan näkynyt blogissa, varsinkin tässä postaushaasteessa, jossa kirjoitin Toffeesta. Yritin saada videolla silti mukaan mahdollisimman paljon myös muita kuvia.


        

Kokeilussa rungoton

Loppusyksystä kokeiltiin Marlielle selkään rungotonta satulaa. Ollaan menty satulalla useampaankin otteeseen. Kyseessä on Barefoot Cheyenne. Kaaria vaihtamalla satulan saa sopimaan tosi moneen selkään. Marliella on iso säkä, mutta mielestäni satuloitaessa ja selässäkin satula tuntui istuvan ihan hyvin sään kohdalta. Kyydissä istuminen tuntui ihan, kuin olisi istunut pehmeällä sohvalla ja hevonen liikkui satulan kanssa ihan tyytyväisenä. Oma istunta-ongelmani korostui vain lisää tällä satulalla, ja etukeno oli ihan hirveä. Sen sijaan jalustimet pysyivät kokoajan hievahtamatta jalassa, eikä oikean jalan jalustimen karkailuongelmaa ollut. Maastoiluun tämä on ainakin ihan ykkönen ja harkitsen kyllä vahvasti rungottoman hankkimista. Meillä on ollut etsinnässä laadukkaampi hyvä koulusatula, ja nyt täytyy harkita ostanko kouluratsastukseen normaalin rungollisen satulan ja sen lisäksi jonkun rungottoman maastoiluun, vai voisiko rungottomista koulusatuloista löytyä hyvä vaihtoehto molempiin.

Tällainen satula siis kyseessä

Plussat
+ Aivan ihana istua
+ Kaaria vaihtamalla moneen selkään sopiva
+ Hevonen tuntui nauttivan
+ Jalustimet pysyivät tukevasti jalassa
+ Ihanan kevyt verrattuna runkosatulaan
+ Ei heilunut selässä

Miinukset
- Vaikea kiristää vyötä yksin enää selästäkäsin
- Vaikea istua oikein, varsinkin epätasaisella hevosella töksähtävät siirtymiset ja iso ravi heittää helposti etukenoon

Plussat ovat siis ehdottomasti suuremmat kuin miinukset. Nämäkin puutteet on helposti itse korjattavissa. Seuraavaksi saatankin testauttaa meillä rungotonta koulusatulaa.

Etukeno ja perse takakaarella (y)

Sairastelua ja tallilomaa

Viime torstaina haettiin meille uuteen kotiin tämä pikkuinen. Lauantaina Marlien kävi liikuttamassa sen uusi liikuttaja, joka on nyt käynyt ahkerasti ja on mennyt hyvin! Itselleni on tullut nyt pitkä tauko talleilusta, koska olen ollut lauantaista asti turun saaristossa kissojen kanssa, ja kotiin me palataan vasta sunnuntaina. Lauantaina haettiin tulomatkalla vielä äidilleni uusi kissanpentu hänen toisen kissan kaveriksi. Toisaalta on ollut tosi kiva päästä hetkeksi pois maisemista, mutta kyllä jo tiistaina tuli jo sellanen olo, että pakko päästä liikkeelle ja tallille. Täällä tuli kolme päivää putkeen lunta ja kauhea tuuli, joten ulkoilu on jäänyt aika minimiin ja tietokoneella ei kauheasti kiinnosta surffailla, kun joka puolella tulee vastaa pelkkää Trumppia. Hinku on jo mahdoton tallille, mutta maanantaihin asti täytyy vielä odottaa.

Sunnuntaina on pakko erottaa nää kaverukset, kun me lähdetään kotiin. Jouluna sitten uudestaan ;)

Marlie sattuikin sairastumaan "hyvään" saumaan, kun en itsekkään ole päässyt tallille, Kyse on onneksi vain perus viruksesta, joka on myllännyt varsinkin tänä syksynä tosi monella tallilla. Ei ole onneksi ollut kuin noin puolen asteen lämmön nousu, mutta varsinkin hevosten takajalat on turvonneet jonkun verran. Marlie on saanut onneksi tallinomistajan toimesta oikein hyvää hoitoa ja on jo ihan terve.

Hevoset muuttivat muuten muutama viikko sitten vakituisesti pihattoon asumaan, Peppi ja Marlie toiselle puolelle ja Pyry toiselle. Peppi on hiukan joutunut muitten pomotettavaksi, mutta mahtuu kyllä onneksi sisään samaan aikaan Marlien kanssa. Hevosille on vaan tullut nyt ärsyttävä tapa nakerrella kaikki paskaksi. Uusi pihatto kaluttu ja aitatolpat katkeemispisteessä. Tällä menolla kevääseen mennessä uudesta pihatosta on jäljellä vaan kasa purua ja katto ja ikkunat.

PS. On tää talvikin ihan kiva mut kesä vois tulla jo.

Uusi lemmikki!

Joskus aikasemmin mainitsinkin jo, että meille on tulossa jossain vaiheessa uusi lemmikki kotiin. Kävin siis varaamassa jossain vaiheessa syksyä tämän pienen komistuksen ja viime viikon torstaina se vihdoinkin pääsi uuteen kotiin! Kuvat ovat valitettavasti kännykkälaatua, mutta söpöydellä ei silti ole rajaa.

Peku oli onneksi tosi kiltisti ja meni vaan uteliaasti katsomaan, mitä kuljetuslaatikossa on. Se juoksi jo karkuun pitkin asuntoa, kun oltiin lähdössä hakemaan pikkukissaa ja kaivoin kuljetuslaatikon kaapista. Luuli varmaan joutuvansa eläinlääkäriin.
Tämä on tosi rohkea kissanpentu, ei pelkää mitään ja leikkii paljon, käy itse laatikolla ja syö kahden aikuisen kissan edestä, nukkuu sylissä ja kehrää paljon. Itselleni varsinkin tuo laatikolla käyminen on tärkeä asia, koska edellinen kissani ei oppinut (tai halunnut oppia) yli puolen vuoden aikana millään konstilla käymään hiekkalaatikolla tai edes ulkona asioilla. Se käytti joka päivä sänkyä tai mattoja vessanaan ja tuhosi sillä petauspatjat, runkopatjasängyt ja uudet karvalankamatot.

Kauhukaksikko kyläilemässä :D

Toivottavasti tää kaveri tulee olemaan meillä vielä monta vuotta! :)