Tallipäivä videolla ja muuta

Tuli hiukan liian pitkä tauko postauksista, kun ulkoasua muokattiin. Sillä välin on kuvattu kuitenkin useampi video ja paljon kuvia, joita on lisää alempana.

Nyt ollaan tehty maastakösin töitä  tosi paljon, lähinnä vapaana juoksuttaen ja sen jälkeen liinassa. Muutama viikko sitten kaverini ratsasti Marliella, mutta loppujen lopuksi homma päättyi siihen, että hevonen lähti käsistä ja heitti ratsastajan vauhdista alas. Sen jälkeen rupesin juoksuttamaan sitä vapaana laitumella aina ennen kunnon liikutusta ja sen jälkeen se toimikin tosi hyvin liinassa ja ratsastaessa. Nyt ei juoksutuksessa ole ollut enää ongelmia, Marlie on oppinut hyvin pysähtymään, kävelemään ja ravaamaan käskystä, pysyy ympyrällä ja ei enää tee stoppeja ja hypi pystyyn.
Eilen se nosti jopa laukan liinassa käynnistä tosi rauhallisesti ja meni oikein rauhallista laukkaa pienen pätkän, ennen kuin siirsin sen raviin.

Nyt sillä ei toistaiseksi muut saa ratsastaa ilman talutusta, muuta kuin ne jotka sen kanssa on tähän mennessä pärjännyt. Tänään kävin maastossa, laitoin Marlien kuntoon tarhassa vapaana, jossa se seisoi koko ajan nätisti vaikka kävin hakemassa tavaraa tallista ja olin pitkään pois. Käytiin tosi mukava ja reipas lenkki ja tuntui, että ravi on selästäkin muuttunut vähän rauhallisemmaksi. Välillä maastossa se on temppuillut, kun ei ole halunnut pysähtyä, mutta nyt se pysähtyi pelkällä sanalla ennen kuin ehdin edes pidättää. Maastakäsittelystä on näköjään ollut siis tosi paljon hyötyä.

Nyt kun hevonen kulkee hyvin liinassa ilman temppuiluita, aletaan hiomaan asioita enemmän. Lisäksi niistä on tullut ponin kanssa hyviä kaveruksia, jos Marlie lähtee lenkille niin Peppi huutelee koko ajan perään niin kauan, että kaveri palaa. Tänään puhuttiinkin, että kun varsa syntyy (toivottavasti jo kohta!) niin sen jälkeen Marlie saakin olla samalla laitumella yhdessä ponin kanssa koko ajan.

Poni oli itseasiassa vähän suuttunut joku kerta, kun ei päässyt laitumelle mukaan juoksutukseen ja olin jättänyt tavaralaatikon ulos sen hampaiden ulottuville. Ihmettelinkin, kun pihaan takaisin tullessa tuulen mukana leijui paperinpalasia.

           

Juoksutusta ja muuta

Tämä neiti on nyt kyllä ahkerasti vaihtanut väriä vaaleempaan. Vielä viime kesän lopussa se oli noinkin tumma kun oikeinpuoleisessa kuvassa. Vasemmanpuoleinen on otettu eilen ja ei nyt ihan noin vaalea sentään luonnossa ole, mutta allanäkyvistä kuvista kyllä huomaa eron. En tiedä mikä tähän on vaikuttanut, ehkä se on vaan tuo talvikarva vaaleampaa ja tummenee taas kun kaikki talvikarva on tippunut.

Laitettiin maanantaina ensimmäistä kertaa Marlie ponin kanssa samaan tarhaan. Eipä ne kun muutaman kerran vähän koitti potkia, juoksi muutaman kierroksen ja rupesi syömään. Marlie ei vaan millään olisi halunnut, että kaveri viedään pois ja juoksi heti aidalle väliin, jos poni lähti tulemaan yhtään lähemmäs ihmisiä.

Tiistaina kävin juoksuttamassa, se meni ihan ok. Kävellen homma sujuu hyvin. Käskystä liikkeelle ja käskystä seis. Ensimmäinen ravikin menee ok rauhassa, mutta ekan kierroksen jälkeen vauhti kiihtyy kokoajan ja joka kierroksella pysähdytään ja koitetaan, jos pääsisi takaisin portille kyttään kavereita. Kumma juttu kun aina ratsastaessa ja juoksutuksessa alkaa kaikki muu kiinnostamaan, paitsi se olennainen. Millon kutiaa selkä tai jalka, auto jos menee tiellä niin se vasta maailman ihme onkin. Sinne täytyy kytätä vielä monta minuuttia senkin jälkeen, kun on mennyt jo. Kummasti alkaa myös maasta kasvava ruoho kiinnostaa, kun pitäis töitä tehdä, muuten ei kyllä ulkona ollessaan liikukkaan sinne päin missä sitä ruohoa alkaa kasvamaan.

Taidan huomenna käydä heittämässä kunnon maastolenkin ja kokeilla sen jälkeen juoksuttaa, viimeksi ainakin näin päin kulki liinassa tosi hyvin.

Siinä mielipide työnteosta

Tallipäivä videolla

Oltiin kaverin kanssa maanantaina tallilla ja kuvasin hiukan videota siitä puhelimella. Oli vähän kurja ilma kun satoi ja tuuli jonkun verran ja oli tosi kylmä. Juoksutettiin hevosia vapaana isommalla laitumella. Kaverin oli tarkoitus ratsastaa Marliella, mutta päädyttiin juoksuttamaan sitäkin vapaana, kun alkoi sataa enemmän ja molemmilla oli sormet ja varpaat ihan jäässä ja märät vaatteet.

Videoon tuli aika paljon musiikkia ja puhetta aika vähän, hiukan tuo laatu on myös heikko ja kuva tärisevä puhelimella kuvattuna.

Mielikuvitusesteitä!

Kevät saapuu vihdoinkin

Täällä on nyt ollut ihanan keväistä ilmaa paljon ja sen ansiosta tarhat ja laitumet on sulanut viikon aikana ihan hirmu äkkiä! Viime lauantaina oli pakko päästä pesemään Marlie ensimmäisen kerran tänä keväänä, oli niin aurinkoinen ja tuuleton päivä. Tottakai se vesiletku oli ihan kaauhea peto, ihan kun ei koskaan ennen muka olisi sellaista nähnyt. Vähän meinasi neidillä paniikki iskeä kun sieltä alkoi vettä tulemaan. Puhalleltiin ja säikyttiin aina välillä, vaikka letku oli maassa paikallaan ja hana kiinni. Pesun jälkeenkin koko hevonen tärisi ja jännitti ihan hirveästi. Käännettiin hevonen toisin päin käytävälle ja pikkuhiljaa se rauhoittui. Se on muutenkin nyt pari viikkoa ollut ihan enxtra -säikky kaikkeen mahdolliseen, Eilen se pelästyi mm. kun katkaisin kuivuneen leivän kahtia tarhan portilla, hirveetä! :D

Jostain syystä alla olevat kuvat taas muuttui pikselimössöksi.

Vähän jännittää tää homma nyt..

Eilen laitettiin takakengät, kun toinen oli pudonnut, ja jalat kaipasi muutenkin jo päivitystä uusiin. Etukengät oltiin ilmeisesti laitettu uudestaan jo aikaisemmin. Kengitys sujuu aina Marliella hyvin.
Toiset hepat pääsi kahdestaan isolle laitumelle juoksemaan sillä välin, kun neiti oli käytävällä ja hän oli sitä mieltä että ehdottomasti olisi tarvinnut päästä mukaan. Jalat kävi tuhatta ja sataa ja vähän koitettiin hypätä pystyyn, kun kuuli, että kaverit juoksee seinän takana.

Uudet kengät jalassa katse kohti kevättä

Nyt on tehnyt ihan hirveästi mieli astuttaa Marlie, varsinkin, kun löytyi aika kivan näköinen isäehdokas tälle kesälle. Vähän on tilan -ja rahanpuutetta ja tulevaisuuden suunnitelmat auki, joten voi jäädä haaveeksi ainakin toistaiseksi koko homma. Marlie on aikaisemmin varsonut jo kahdesta, ja kaikki on sujunut hyvin, joten ihan hyvä mamma siitä varmaan tulisi.

Viikon kuvia

Juoksutuskuva alkuviikolta

Perjantaina oltiin liikuttajan kanssa tallilla ja laitettiin Marlie kuntoon yhdessä. He lähtivät kahdestaan maastoilemaan ja jäin itse tallille puuhailemaan ponin kanssa. Yleensä jos mennään yhdessä liikuttajan kansa tallille, hän ratsastaa, koska käy muutenkin vain muutaman kerran viikossa. Tykkään mennä itse silti mukaan puuhailemaan kaikenlaista ja kyllä sieltä tallilta aina jotain tekemistä löytyy.

Kokeiltiin myös uutta rintaremmimartingaalia ja muita juttuja, joita olen ostellut. Kirjoitan niistä varmaan myöhemmin lisää, kun kaikki ostokset on tullut. 

Juoksuttelin ponia hetken aikaa liinassa, mutta hanki oli aika kova, joten ei oltu kauaa. Muutenkin pikkukaveri menee aina niin reippaasti ihan itsekseen.

Perjantaina oli kyllä mukavan aurinkoinen ilma, mutta tuuli olikin ihan hirveä. Marlie totta kai hikosi paksulla talvikarvalla lenkin aikana ja oli pakko laittaa sille ulos vielä fleecevuorellinen loimi kun puhalsi niin kylmästi.

Loppuviikolla en enää ehtinyt tallille, mutta pääsin puuhailemaan Jorman kanssa äidin luona.

Jorma :D

Peku hämmästelee

Jostain kumman syystä kuvista tuli tosi huonoja, kun siirsin ne puhelimesta blogiin muokkauksen jälkeen. Alkuperäiset pysyivät kyllä ihan hyvälaatuisina. Tästä lähtien täytyykin muokata ne vasta tietokoneella.

Elämäni hevonen

... tai poni.

Toffee oli silloisessa ratsastuskoulussa hoitoponinani. Olin ratsastanut sillä kerran, jolloin se heitti minut kolme kertaa selästä tunnin aikana. Hoitaessa se potki ja puri, ratsastuksessa hyppi pystyyn ja pukitteli. Kun ratsastuskoulu lopetti, ponin oli tarkoitus mennä lopetettavaksi. Olin silloin vasta 15 -vuotias, ja Toffee oli jo 16. Kovan yrittämisen jälkeen sain tallipaikan ponille läheiseltä ravitallilta, ja isäni sai ostettua Toffeen minulle naurettavaan hintaan varusteineen. Minusta tuli ponin omistaja 28.10.2007.

Kaikki ihmetteli miksi halusin ostaa kiukkuisen ponin, jolla ei voi edes kunnolla ratsastaa vanhan vamman takia. Aluksi meno olikin välillä ihan mahdotonta, Toffee meni minne tykkäsi ja minä roikuin perässä. Ensimmäisen päivän jälkeen uutena hevosenomistajana tallilta kotiin päästessäni muistona oli murtuneet varpaat, hampaanjäljet kädessä ja karannut poni.

Pikkuhiljaa Toffee rauhottui. Opin huomaamaan päivistä, jolloin se kannatti jättää heti suosiolla rauhaan. Monta maastoreissua tyssäsi siihen, kun se päätti lähteä kotiin. Jos en antanut periksi, se saattoi tahallaan peruuttaa tien vieressä olevaan maantieojaan tai vetää pukkihyppyjä niin kauan, että ratsastaja putosi.

Pikkuhiljaa ratsastuslenkit alkoi mennä mukavasti ja joskus myös menimme kärryillä lenkeillä. Toffee ei kiukutellut enää niin paljon ja päästi selkäänkin ihan kiltisti. Viikon kohokohta oli aina, kun pääsin viikonloppuisin, tai lomilla sen kanssa puuhaamaan. 

Kotilaitumella

Muutaman vuoden päästä rakensimme omaan pihaan kesäksi laitumen, johon Toffee tuli kahtena kesänä. Muistan vieläkin sen päivän, kun sain oman ponin omaan pihaan ensimmäistä kertaa. Seisoskelin varmaan kaksi tuntia aidan vieressä vain katselemassa sitä onnellisena. Kun päivät oli kuumia, lähdin ratsastamaan vasta yöllä, jolloin oli viileää.

Välillä kylän vanhus päästi sen vapaaksi aitauksesta, ja Toffee juoksi viereisen koulun urheilukentällä kiljuvien lasten seassa urheilukisoissa. Välillä se karkasi itse tilapäiskarsinastaan oven nuppia kääntämällä ja juoksi pitkin pihoja.

Toisena kesänä Toffee sairastui kaviokuumeeseen meillä kotilaitumella, josta se parani ihan hyvin. Syksystä kevääseen se oli aina lähitallilla karsinapaikalla. Seuraavana kesänä se sairastui uudelleen ja parani siitäkin. Lisäksi talvisin sillä oli puhkuria, varsinkin kovilla pakkasilla, mutta kesäksi se häipyi kokonaan. Välillä se asuikin talven varsojen kanssa pihatossa tästä johtuen. 

Syksyllä 2012 Toffee oli jo 21-vuotias ja vanhuus ja sairastelut alkoivat jo näkyä. Syksyllä puhkuri alkoi taas palailemaan ja päätimme marraskuussa, että poni lopetetaan. Toffee nukutettiin 19. marraskuuta tallilla ja haudattiin myös sinne.

Toffee ennen lopetusta nauttimassa porkkanoita

Reilussa viidessä vuodessa siitä tuli paras kaverini, sen kanssa tuli opittua asioita pahimman ja parhaimman kautta. En tiedä olisinko nyt uuden hevosen omistajana, jos emme olisi tätä ponia aikoinaan ostanut. Sen kautta sain tutustua myös paljon uusiin ihmisiin ja hevosiin.

Toffee

s. 1991

†19.11.2012

Tämä postaus oli jalustin,netin haastepostaus, johon pääsee tästä.