Talliviikko

Teki mieli kirjoittaa erilainen postaus ja näin maanantaina onkin hyvä ajankohta aloittaa tälläinen viikkopostaus.

Maanantaina kävin superpikaseen tallilla. Koko päivän näytti siltä, että sataa kaatamalla hetkenä minä hyvänsä. Olin vain puolitoista tuntia tallilla, harjasin Marlien ja otin muutamia valokuvia hevosista. Marlie ja Peppi oli vierekkäisissä tarhoissa ja Pepillä oli ihan hirvee hätä koko ajan, että missä kaveri on. Se juoksi hirnuen koko sen ajan kun Marlie oli käytävällä harjattavana. Marlielta puuttui edelleen toinen takakenkä, koska sitä ei ole ehditty vielä kengittää ja Minttu oli laitumella, enkä jaksanut alkaa siirtelemään kaikkia paikasta toiseen, joten laiskottelin ja jätin liikutuksen väliin. Marliesta on tullut ihan kauhea banaanifani vaikka ennen se ei suostunut syömään mitään muuta kuin omenaa ja porkkanaa :D





Tiistaina Marlie sai aamulla uudet kengät jalkoihin. Menin päivällä tallille, laitoin hepan kuntoon ja lähdettiin maastoon. Tällä kertaa meni hiukan tappeluksi selkään nouseminen ja lopulta kun vaihdoin paikkaa ja Marlie pääsi näköetäisyydelle Pepin kanssa, se seisoi nätisti. Peppi sai kamalan raivarin kun Marlie lähti pihasta ja näin vielä kaukaa mäen päältä kun se juoksi ympäri pihaa ja huusi perään. 
Marlie oli vähän jännittyneenä oloinen ja pelkäsi mm. vastaan tulevia koiria, ojaa ja omaa piereskelyänsä.. Itsestäni tuntui, että istuin vihdoinkin oikeassa kohdassa satulaa, pohkeet oli oikeasti ensimmäistä kertaa lähellä hevosta ja se ei silti sinkoillut mihinkään. Lyhensin jalkkareita valmiiksi jo reiän ja ravissa totesin että seuraavalla kerralla saa olla vielä yhden lyhyemmät.

Ravattiin muutama pätkä ja hevonen luuli ilmeisesti olevansa Vermon suoralla, lähti liikkeelle niinku tykin suusta. Noissa vauhdeissa on vaan mahdotonta pysyä kyydissä ilman että istuu kevyessä istunnassa. Sain jonkun verran vauhtia himmattua, mutta heti kun annoin löysää millinkin niin vauhti lisääntyi heti taas monta pykälää. Oli silti hauskaa. Välillä löytyi ihan tosi kivaa ja rauhallista ravia jossa oli kiva kevennellä, mutta silloin saikin kokoajan pidellä ohjilla vastaan. Oltiin maastossa varmaan vain puoli tuntia ja sen jälkeen päätin vielä juoksuttaa vähän aikaa kun hevosella tuntui olevan energiaa ja ilma oli sopivan viileä. Juoksutus meni hyvin niin kuin yleensä nykyään aina.
Marlie seisoi pihassa vapaana kun otin siltä varusteita pois ja vaihdoin riimua päälle, ja odotteli rauhallisesti. Kiima sillä näyttää taas olevan, Minttu kun hiukan hörisi vieressä ja leikki oria niin tämä oli heti häntä pystyssä. Muutenkin se oli ennen ratsastusta jo hiukan kärttyisen näköinen, luultavasti tuo hätäily ja reipas vauhti johtu osittain siitä.

"Siis ainahan mä oon näin rauhallinen?"

Keskiviikkona mentiin aamulla jo tallille. Koko päivä oli puuhastelua ja odotusta, koska eläinlääkärin piti tulla antamaan Mintulle piikki, jolla synnytys käynnistyy jos varsa olisi ok. Loppujen lopuksi iltapäivällä tutkimuksessa todettiin, että varsa on kohta jo itse syntymäisillään, joten nyt jäätiin vaan odottelemaan että se syntyy sieltä omalla ajallaan. Luultavasti se on syntynyt jo, kun tämä postaus tulee julkaisuun. Itsellä tulee ihan kauhea varsakuume, varsinkin, kun tuossa keväällä löytyi yksi tosi hyvän näköinen mies ehdokas Marlielle..

Torstaina kävin aamulla tallilla, olin vain tunnin. Tämä johtui siitä että sain lääkäriajan aamulla varattua samalle päivälle ja näin ollen se jäi talliajasta pois. Olin suunnitellut tälle päivälle maastoilua, mutta ehdin vain harjata Marlieta ja putsata varusteita hiukan. Illalla Minttu varsoi aivan ihanan varsan!

Nokosia ruuan jälkeen

Perjantaina menin aamulla tallille. Päätettiin irtohypyttää Marlieta isommassa tarhassa, kun Minttu ja varsa ei vielä tänään ollut siellä. Tehtiin pieni kuja aidan viereen ja sinne aluksi yksi este ja lopuksi niitä oli kaksi. Marlie vähän jännitti, kun näki ne kamalan pelottavat tynnyrit ja aluksi se ei meinannutkaan millään hypätä yli vaan koitti aina kääntyä ja tulla kujasta pois. Kamala homma aina yhden hypytyksen jälkeen metsästää se toiselta puolelta laidunta, mihin se juoksi heti miljoonaa karkuun kun pääsi hengissä kujasta läpi. Piti vähän piiskan kanssa rohkaista neitiä, että alkoi hyppyjä tulemaan. Jollain ihmeellä siinä samalla multa katkesi molemmista kämmenistä verisuonet ja nyt molemmat on ihan sinertävän mustat.. :D Muuten koko päivä menikin tallilla ja tietysti varsaa rapsutellessa ja ihastellessa, on se kyllä söpö!

Tässä yks tyylipuhdas esitys :D

Ilmeisesti talliviikkoni päättyy tähän, ellen viikonloppuna saa jotain kyytiä tallille. Voi olla että liikuttaja käy Marliella ratsastamassa viikonlopun aikana. Nyt saakin keskittyä kannustamaan Suomen MM-voittoon kiekossa!

Kokeilussa gramaanit

Perjantaina oli suunnitelmissa lähteä kunnon maastoon, kun sää näytti vielä sille päivälle aurinkoa ja seuraavalle kolmelle päivälle sadetta. Marliella oli jo satula selässä kun muistin katsoa kaviot ja huomasin, että takakenkä puuttuu. Maastolenkki vaihtui siis liinassa työskentelyyn. Kun satula oli jo valmiina selässä ajattelin kokeilla gramaaneita, jotka oli samana päivänä tullut postissa.

Olen vähän skeptinen kaikkien uusien pihojen ja remmiin käytössä. Aikaisemmin meillä on käytetty juoksutuksessa juoksutusapua, mutta se on aika pitkä ja jostaa vielä tosi paljon vaikka olisi kiristetty tiukimmilleen. Juoksutan nykyään pelkällä riimulla, koska hackamoreen ei voi kiinnittää mitään remmejä ja kuolaimien kanssa touhusta ei tule mitään muuta kuin tappelua.

Marliella oli kokoajan kauhea nälkä ja se haikaili heinien perään kun laitoin sitä kuntoon. Nostin sille tynnyrin naaman eteen ja heiniä sen päälle. No eihän siihen uskaltanu edes vilkastakkaan, varmaan 10 minuuttia ensin pöristiin ja koitettiin pakoon enne kuin uskalsi heinin koskea. Ihanan peloton hevonen mulla!

Edellisenä iltana oli metsästä koittanut hirvi tulla aitojen läpi sen kaveriksi laitumelle ja sitäkin se oli kuulemma pelännyt ihan hirrrveesti.

Laitoin nuo gramaanit aluksi ihan niin löysälle kun vaan sai. Jossain kohtaa kiristin niitä vähän, kun ne roikku löysinä vaan. Ekan kerran kun ravailtiin ympyrällä,  niin neiti lähti ihan paniikissa paahtamaan karkuun. Jalustimet vähän naputti satulaan ja siitä se paniikki tuli. Otin ne kokonaan irti ja sen jälkeen homma menikin ihan rennosti tuttuun tapaan. Juoksutin yhteensä vaan 20 minuuttia ja loppukäynnit ilman piuhoja.

Mintulla tais olla laskettu aika jo reilu 3 viikkoa sitten eikä vielä ole mitään näkynyt. Kyllä mahasta päätellen siellä silti jotain kasvaa.. :D

Saa istua, olkaa hyvä

Viime viikolla ratsastin laitumella hetken ja kaveri otti muutaman kuvan, Huomautti myös, että istun tosi takana satulassa. Kun rupesin kotimatkalla selaamaan kuvia ratsastuksesta, huomasin, että mulle on kehittynyt ihan kamala tuoli-istunta.

Harmittaa tosi paljon, koska olen aina ratsastustunneilla saanut kehuja hyvästä perusistunnasta, toki aina löytyy korjattavaa, mutta itselleni on alusta asti ollut helppoa löytää rento istunta ja oikea asento, kun samoilla tunneilla ystäväni ovat kamppailleet istuntaongelmien parissa.

Onni onnettomuudessa, tiedän tasan tarkkaan syyt, joista istunta on muodostunut, joten sitä on toivottavasti helpompi lähteä korjaamaan takaisin vanhaan ja parempaan. Marlie on tosi reipas hevonen ja välillä kuumuu vähän liikaakin. Se toimii pelkästään painoavuilla ja ääniavuilla, kääntyy ratsastajan katseen mukana, hidastaa (yleensä :D) taakse päin nojatessa ja kevyessä istunnassa tai etukenossa istuessa vauhti lisääntyy heti. Pohkeen ei tarvitse kuin hipasta kylkeä ja Marlie lähtee jo eteen päin, huonoina päivinä kahdella jalalla hypäten. Varmaan juurikin tämän takia on myls itselleni päähän pinttynyt se, että koittaa vaistomaisesti pitää pohkeita irti kyljistä, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastaoin, Usein sanotaan, että tuoli-istunta on juurikin kuumalla hevosella ratsastavan ihmisen ongelma ja tämän voi allekirjoittaa täysin.

Toinen, ja painavampi syy on jatkuvat polvikivut nivelissä. On tosi vaikea pitää 10 minuuttia kauempaa jalkoja jalustimissa, koska särky alkaa olemaan aivan järkyttävä. Lisäksi jaloista lähtee tunto ja usein joudunkin ottamaan maastossa tullessa jo vähän ennen tallin pihaa jalustimia pois jalasta, jotta tunto palautuu ennen kuin pitää hypätä selästä alas. Muutaman kerran olen tippunut suoraan selälleni. Polvisäryistä johtuen suoristan vaistomaisesti jalkoja kokoajan ratsastuksen aikana, jolloin juurikin kantapää painuu alas päin ja jalka siirtyy liian eteen, takapuoli satulan takakaarelle ja siitä yläkroppa vielä liian eteen.

Hyvässä perusistunnassa pidetään yleensä nyrkkisääntönä, että ratsastajan polvista ja varpasta pitäisi saada vedettyä suora linja ylhäältä alas, kun jalka on oikeassa kulmassa. Samoin hartioista, lonkan kautta kantapäähän tulisi pystyä vetämään suora linja ylhäältä alas. Kuten alempaa näkyy, vanhoissa ratsastuskuvissani se näyttää joten kuten toteutuvan, vaan eipä enää.

Ennen

Nyt

Oli muuten harvinaisen vaikeeta löytää enää vanhoja kuvia, tuossakin on just joku kevennyt tms menossa. Eiköhän siitä jutun juonen huomaa.

Hauskaa oli silti ja Marlie oli kiltti. Se on rauhottunut taas omaksi itseksensä ja runsaan maastatyöskentelyn ansiosta oli kiva huomata, että se pysähtyy jo pelkästään sanomalla "seis". Teinkin paljon pysähdyksiä ja käyntiä ja ravailin ihan muutaman pätkän. Heti, kun se ravasi hiukan rauhallisemmin ja maltillisemmin, hidastin käyntiin. Ravailujen jälkeen se seisominen paikallaan ei ollutkaan enään niin helppoa, ja hevonen alkoi heti samassa kohdissa tarjoamaan ravia seuraavilla kierroksilla, pidin käynnissä ja pysäyttelin sitäkin enemmän.

Onko kenelläkään muulla ollut istunnan kanssa ongelmia, ja mikä on auttanut parantamaan sitä?

Tallipäivä videolla ja muuta

Tuli hiukan liian pitkä tauko postauksista, kun ulkoasua muokattiin. Sillä välin on kuvattu kuitenkin useampi video ja paljon kuvia, joita on lisää alempana.

Nyt ollaan tehty maastakösin töitä  tosi paljon, lähinnä vapaana juoksuttaen ja sen jälkeen liinassa. Muutama viikko sitten kaverini ratsasti Marliella, mutta loppujen lopuksi homma päättyi siihen, että hevonen lähti käsistä ja heitti ratsastajan vauhdista alas. Sen jälkeen rupesin juoksuttamaan sitä vapaana laitumella aina ennen kunnon liikutusta ja sen jälkeen se toimikin tosi hyvin liinassa ja ratsastaessa. Nyt ei juoksutuksessa ole ollut enää ongelmia, Marlie on oppinut hyvin pysähtymään, kävelemään ja ravaamaan käskystä, pysyy ympyrällä ja ei enää tee stoppeja ja hypi pystyyn.
Eilen se nosti jopa laukan liinassa käynnistä tosi rauhallisesti ja meni oikein rauhallista laukkaa pienen pätkän, ennen kuin siirsin sen raviin.

Nyt sillä ei toistaiseksi muut saa ratsastaa ilman talutusta, muuta kuin ne jotka sen kanssa on tähän mennessä pärjännyt. Tänään kävin maastossa, laitoin Marlien kuntoon tarhassa vapaana, jossa se seisoi koko ajan nätisti vaikka kävin hakemassa tavaraa tallista ja olin pitkään pois. Käytiin tosi mukava ja reipas lenkki ja tuntui, että ravi on selästäkin muuttunut vähän rauhallisemmaksi. Välillä maastossa se on temppuillut, kun ei ole halunnut pysähtyä, mutta nyt se pysähtyi pelkällä sanalla ennen kuin ehdin edes pidättää. Maastakäsittelystä on näköjään ollut siis tosi paljon hyötyä.

Nyt kun hevonen kulkee hyvin liinassa ilman temppuiluita, aletaan hiomaan asioita enemmän. Lisäksi niistä on tullut ponin kanssa hyviä kaveruksia, jos Marlie lähtee lenkille niin Peppi huutelee koko ajan perään niin kauan, että kaveri palaa. Tänään puhuttiinkin, että kun varsa syntyy (toivottavasti jo kohta!) niin sen jälkeen Marlie saakin olla samalla laitumella yhdessä ponin kanssa koko ajan.

Poni oli itseasiassa vähän suuttunut joku kerta, kun ei päässyt laitumelle mukaan juoksutukseen ja olin jättänyt tavaralaatikon ulos sen hampaiden ulottuville. Ihmettelinkin, kun pihaan takaisin tullessa tuulen mukana leijui paperinpalasia.

           

Juoksutusta ja muuta

Tämä neiti on nyt kyllä ahkerasti vaihtanut väriä vaaleempaan. Vielä viime kesän lopussa se oli noinkin tumma kun oikeinpuoleisessa kuvassa. Vasemmanpuoleinen on otettu eilen ja ei nyt ihan noin vaalea sentään luonnossa ole, mutta allanäkyvistä kuvista kyllä huomaa eron. En tiedä mikä tähän on vaikuttanut, ehkä se on vaan tuo talvikarva vaaleampaa ja tummenee taas kun kaikki talvikarva on tippunut.

Laitettiin maanantaina ensimmäistä kertaa Marlie ponin kanssa samaan tarhaan. Eipä ne kun muutaman kerran vähän koitti potkia, juoksi muutaman kierroksen ja rupesi syömään. Marlie ei vaan millään olisi halunnut, että kaveri viedään pois ja juoksi heti aidalle väliin, jos poni lähti tulemaan yhtään lähemmäs ihmisiä.

Tiistaina kävin juoksuttamassa, se meni ihan ok. Kävellen homma sujuu hyvin. Käskystä liikkeelle ja käskystä seis. Ensimmäinen ravikin menee ok rauhassa, mutta ekan kierroksen jälkeen vauhti kiihtyy kokoajan ja joka kierroksella pysähdytään ja koitetaan, jos pääsisi takaisin portille kyttään kavereita. Kumma juttu kun aina ratsastaessa ja juoksutuksessa alkaa kaikki muu kiinnostamaan, paitsi se olennainen. Millon kutiaa selkä tai jalka, auto jos menee tiellä niin se vasta maailman ihme onkin. Sinne täytyy kytätä vielä monta minuuttia senkin jälkeen, kun on mennyt jo. Kummasti alkaa myös maasta kasvava ruoho kiinnostaa, kun pitäis töitä tehdä, muuten ei kyllä ulkona ollessaan liikukkaan sinne päin missä sitä ruohoa alkaa kasvamaan.

Taidan huomenna käydä heittämässä kunnon maastolenkin ja kokeilla sen jälkeen juoksuttaa, viimeksi ainakin näin päin kulki liinassa tosi hyvin.

Siinä mielipide työnteosta

Tallipäivä videolla

Oltiin kaverin kanssa maanantaina tallilla ja kuvasin hiukan videota siitä puhelimella. Oli vähän kurja ilma kun satoi ja tuuli jonkun verran ja oli tosi kylmä. Juoksutettiin hevosia vapaana isommalla laitumella. Kaverin oli tarkoitus ratsastaa Marliella, mutta päädyttiin juoksuttamaan sitäkin vapaana, kun alkoi sataa enemmän ja molemmilla oli sormet ja varpaat ihan jäässä ja märät vaatteet.

Videoon tuli aika paljon musiikkia ja puhetta aika vähän, hiukan tuo laatu on myös heikko ja kuva tärisevä puhelimella kuvattuna.

Mielikuvitusesteitä!

Kevät saapuu vihdoinkin

Täällä on nyt ollut ihanan keväistä ilmaa paljon ja sen ansiosta tarhat ja laitumet on sulanut viikon aikana ihan hirmu äkkiä! Viime lauantaina oli pakko päästä pesemään Marlie ensimmäisen kerran tänä keväänä, oli niin aurinkoinen ja tuuleton päivä. Tottakai se vesiletku oli ihan kaauhea peto, ihan kun ei koskaan ennen muka olisi sellaista nähnyt. Vähän meinasi neidillä paniikki iskeä kun sieltä alkoi vettä tulemaan. Puhalleltiin ja säikyttiin aina välillä, vaikka letku oli maassa paikallaan ja hana kiinni. Pesun jälkeenkin koko hevonen tärisi ja jännitti ihan hirveästi. Käännettiin hevonen toisin päin käytävälle ja pikkuhiljaa se rauhoittui. Se on muutenkin nyt pari viikkoa ollut ihan enxtra -säikky kaikkeen mahdolliseen, Eilen se pelästyi mm. kun katkaisin kuivuneen leivän kahtia tarhan portilla, hirveetä! :D

Jostain syystä alla olevat kuvat taas muuttui pikselimössöksi.

Vähän jännittää tää homma nyt..

Eilen laitettiin takakengät, kun toinen oli pudonnut, ja jalat kaipasi muutenkin jo päivitystä uusiin. Etukengät oltiin ilmeisesti laitettu uudestaan jo aikaisemmin. Kengitys sujuu aina Marliella hyvin.
Toiset hepat pääsi kahdestaan isolle laitumelle juoksemaan sillä välin, kun neiti oli käytävällä ja hän oli sitä mieltä että ehdottomasti olisi tarvinnut päästä mukaan. Jalat kävi tuhatta ja sataa ja vähän koitettiin hypätä pystyyn, kun kuuli, että kaverit juoksee seinän takana.

Uudet kengät jalassa katse kohti kevättä

Nyt on tehnyt ihan hirveästi mieli astuttaa Marlie, varsinkin, kun löytyi aika kivan näköinen isäehdokas tälle kesälle. Vähän on tilan -ja rahanpuutetta ja tulevaisuuden suunnitelmat auki, joten voi jäädä haaveeksi ainakin toistaiseksi koko homma. Marlie on aikaisemmin varsonut jo kahdesta, ja kaikki on sujunut hyvin, joten ihan hyvä mamma siitä varmaan tulisi.