Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.

Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.

Puolihoito, täyshoito, oma talli vai mikä?

Tässä jo reilu kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän hevosenomistajana on tullut pidettyä hevosia jos jonkinlaisella tallipaikalla. Itsellä on aina haaveissa ollut saada pitää hevoset omassa pihassa, ja mieluiten pihatossa karsinamahdollisuudella ja mahdollisimman vapaalla heinällä. Itselleni on tärkeää se, että hevonen saa ulkoilla mahdollisimman paljon ja päästä liikkumaan itsenäisesti. Pihattolauman täytyy myös olla sellainen, että kaikki hevoset saavat kulkea vapaasti omasta tahdostaan sisään ja ulos niin halutessaan.

Tallikissa Pörri

Ensimmäinen ponini oli läheisellä ravitallilla täysihoidossa. Se asui pääasiassa karsinassa, mutta joskus se sijoitettiin varsojen kanssa pihattoon puhkurin vuoksi ja pitämään kakaroita kurissa. Aikamoinen pomottaja se osasikin välillä olla, mutta homma toimi. Karsina siivottiin päivittäin ja hevonen vietiin ulos ja sisään. Kaviokuumeen iskiessä ihana tallinpitäjä oli jo käytävällä kylmäämässä ponin jalkoja oma-alotteisesti, kun pyyhälsin paikalle. Hän myös otti ponin vuoltavaksi kengittäjälle, jos en päässyt itse paikalle ja tarvittaessa buukkasi eläinlääkäriä, oli jopa mukana silloin, kun poni piti lopettaa. Saimme myös haudata ponin tallin maille. Hinta oli todella edullinen ja siihen sisältyi ruuat, kuivikkeet ja loimitus joskus, kun sitä tarvittiin. Väittäisin, että tänä päivänä ei mistään samanlaista paikkaa enää näin halvalla saisi. Auttelin muiden hevosten kanssa välillä tarhaamisessa, iltatalleissa ja muissa hommissa, mutta se ei varsinaisesti kuulunut tallipaikkadiiliin, vaan tein hommia omasta halusta.

Marlie on ollut täysihoidossa ja on nytkin. Suurin osa rehuista kuuluu tallivuokraan, tallinpitäjä kengittää edullisesti ja laittaa irtokengätkin takaisin heti tarvittaessa. Hevonen loimitetaan aina tarvittaessa, se saa väkirehut aamulla ja illalla, heinää useita kertoja päivässä ja vedet ulos kesällä ja talvella. Tässä ei paljoa itse tarvitse huolehtia kuin liikutuksesta ja varusteista, joka sopii tähän hetkiseen elämäntilanteeseen oikein hyvin. Karsina siivotaan ja kuivutetaan kunnolla ja jos Marlielle olen välillä unohtanut vaikka BOTin tarhaan ja ehtinyt lähteä kotiin, he sen ottavat siltä pois. Onneksi on nyt tälläinen paikka, jossa ei tarvitse itse joka päivä huolehtia käymisestä, vaan voi oikeasti luottaa siihen, etä hevonen hoidetaan kunnolla joka päivä!

Joissain talleilla puolihoidossa on karsinan ja tarhan siivoaminen kuulunut omistajalle, toisessa paikassa kaikki muut hommat hoidettiin tallin puolesta, mutta omistajalle jäi tarhan siivoaminen. Senkin pystyi joiltain päiviltä jättämään välistä, ja siivoamaan enemmän toisena päivänä, joten päivittäin ei ollut pakko käydä. Yhdellä tallilla sopimukseen kuului aamu- ja iltatalleja muutamia vuoroja kuukaudessa. Tällöin jokainen hoiti hevoset vuorollaan aamutallissa ulos rehujen jälkeen. Tarhoissa oli vapaa heinä, joten päivällä ei tarvinnut käydä. Iltatalliin kuului rehujen antaminen, vesien täyttö, iltaheinät karsinoihin ja hevoset sisään. Karsinat siivosi ulkopuolinen. Tässä oli itselläni jonkun verran haasteita pitkän työmatkan ja vuorotyön kanssa, mutta porukka pystyi vaihtamaan vuoroja aika hyvin jos tarvitsi. Isommat työt, korjaukset, siivoukset tehtiin talkoovoimalla.
Yhdellä tallilla paikan omistaja vuokrasi tiloja ja omistajat jakoivat tallivuorot keskenään. Kuivikkeet ja heinät piti omistajien tilata porukalla, päiväheinien jaossa auttoi paikan omistaja. He myös tulivat todella paljon vastaan ja pystyivät auttamaan tallivuoroissa tiukan paikan tullen, pitivät tilat siisteinä ja toimivina ja korjasivat heti, jos jotain meni rikki.

Meillä on ollut hevosia myös omassa pihassa, joskaan ei kovin kauaa. Silloin hepat oli pihatossa ja heinää annettiin 3-4 kertaa vuorokaudessa. Joskus aiemmin myös ponini oli meillä muutaman kesän kotipihassa laiduntamassa. Talvella lämmitettävä kuppi piti täyttää aamuin illoin, rehut annettiin kerran päivässä, yleensä illalla. Huonoja puolia omassa tallissa oli ehkä se, että kukaan ei ollut auttamassa, jos ei kotipuolesta löytynyt apua. Itse aika sosiaalisena ihmisenä kaipasin myös muita hevosihmisiä hääräämään tallille. Meillä onneksi mies ruokki aamuisin hevoset töihin lähtiessään, kun itse makasin päivittäin raskauspahoinvoinnin takia sängyn pohjalla. Pihatto oli todella helppo siinä mielessä, ettei hevoset tarvinneet kuin heinää, vesikupin täytön ja rehut. Marlie oli aikamoinen hirviö Rosille ja Halille, ja se aiheuttikin ongelmia, kun pihaton ja tarhan alue oli huonon muotoinen hevosten liikkuvuuden kannalta. Pihatosta aukeammalle alueelle piti mennä kujaa pitkin ojan yli ja yleensä hevoset vain päivysti pihan puolella portilla ja siinä kohtaa Marlie jahtasi muita pois vesikupilta. Tätä koitettiin ratkaista viemällä heiniä pidemmälle tarhaan. Jatkossa alueet olisi muuttuneet ja sinne oltaisiin rakennettu karsinat ja erilainen kulku pihatosta tarhaan.

Kaikenlaisia paikkoja on tullut vastaan, pääasiassa hyviä. Näissä talleissa, jossa hoidetaan hevoset kukin vuorollaan, täytyy olla toimiva ja toimeentuleva porukka. Yleensä se pitää paikkansa, että mitä enemmän on ihmisiä, sitä enemmän tulee myös kiistatilanteita, kun on monia erilaisia mielipiteitä. Pääasiassa kaikilla talleilla on ollut hyvä porukka ja on ollut kiva harrastaa. Poikkeuksiakin valitettavasti löytyy, mutta harvemmin. Valitettavasti välillä kuulee sellaisistakin paikoista, joissa hevoset eivät saa rehujaan tai pääse tarhaamaan niin kuin on sovittu, ja tiedän tuttavienkin keskuudessa, että tälläistä on tapahtunut. Onneksi omalle kohdalle ei ole osunut mitäään vastaavaa. Muutamasta paikasta olen halunnut pois, koska harrastaminen ei ole enää ollut kivaa, kun henkilökemiat ei ole kohdanneet. Itse en mihinkään isoihin välikäsiin ole joutunut, mutta muidenkin riitelyä on inhottavaa seurata sivusta.

Itselleni ideaalein järjestely olisi sellainen, että hevoset olisivat omassa pihassa ja voisin pitää siinä vuokralaisia, jotka pystyisivät tekemään joitain tallivuoroja. Näin ei omat kädet olisi aina sidottuina talliin, ei tarvitsisi myöskään harrastaa yksin ja saisin silti pitkälti päättää asioista itse. Joskus ehkä viihdyin enemmän omassa rauhassa hääräillen, mutta nykyään olen sellainen,  että kaipaan nytkin aina jotain kaveria mukaan tallille hääräilemään. Jos ei muuten niin ainakin ottamaan kuvia jos ratsastan, tai muuten vaan seuraksi.
Ja onhan se aivan mahtavaa kun voi iltaisin istuskella pihalla ja katsella hevosia, lähteä kesällä yöllä maastolenkille tai käydä rapsuttelemassa hevosia laitumella.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisilla paikoilla muut hevosiaan pitää/minkälaiselle tallille hevosesi veisit? Plussat ja miinukset myös oman tallin pidosta😊

Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa

Selkäjumia ja saikkua

Marlie on nyt pari viikkoa vaan lomaillut ja humputellut. Sinä aikana se on saanut BOT-selkäloimea ja lämpölinimenttiä lihaksille, kaviohuoltoa ja banaaneja. Marlie oli pari viikkoa sitten hiukan epäpuhdas, kun Karkki kävi sillä ratsastelemassa. Sen koulusatula on ollut hiukan ahdas sille edestä. ja olemmekin odoteleet, että saisimme Rosin trekkerin meille käyttöön ja Maran koulupenkin eteen päin. Kävimme Karinin jälkeen Hennan kanssa tallilla, pyöritin Marlieta hetken liinassa ja se oli ok. Henna meni hetkeksi selkään, kaikki oli ok, ravi oli toiseen suuntaan huonompaa, ja tarkemmin videota katsellessani huomasin, että varsinkin käynnissä se könkkäsi. Ravissa ei mitään ihmeellistä ollut, niin kuin Karkkikin oli aiemmin sanonut. Tallilla paikan omistaja kokeili Marlien selkää ja se oli sitä selvästi aristanut. Jaloissa sillä kerran ei ole ollut mitään ihmeellistä, eikä ollut nytkään. Viikon päästä tallin pitäjä kävi ajamassa sillä kärryillä lenkin muutaman minuutin vauhtia, hölkkäili rauhallisemmin ja otti muutaman reippaamman pätkän. Marlielle kokeiltiin silloin myös pumpuleita korbiin, ja se antoi laittaa ne tosi hyvin. Se oli kuulemma ollut myös ihan hyvä ajaa, eikä painanut ohjalle ja tuli ravistakin takaisin. Seuraavan kerran kun kävin tallilla, huomasin, että Marlien takakaviot oli taas kulunut samalla tavalla, kuin silloin kun se sai Rosilta punkkeja ja rapsutteli jalkoja. Hokin oli silloin raapineet kaviot kulumalle. Nyt se ei ole jalkoja rapsutellut, eikä se ole mistään punkkeja voinut taikoa itselleen, mutta en tiedä oliko se silloin ajaessa kolistellut vai tarhassa tehnyt jotain. Tallilta veikattiin, että ne on voinut kulua myös siinä, kun Marlie paukuttaa takasilla seiniin kokoajan karsinassa syödessään, nytkin oli potkaissut taas reijän seinään.

Karkki kävi kentällä juoksuttelemassa sitä viime viikon alussa ja silloin se ei halunnut paljoa liikkua kuin pakottamalla raviin. Nyt se on lepäillyt ja nauttinut hieronnoista ja herkkupaloista. Se on myös latettu Rosan kanssa eri tarhaan, koska se jahtasi ja pomotti Rosaa jatkuvasti. Samaahan se teki meillä Rosille ja muille. Rosa on muutaman kerran paniikissa juossut Marlieta karkuun, kun olen Maraa hakenut tarhasta ja viimeksi onnistui potkaisemaan mua jalkaan. Molemmille siis ehkä parempi, että saavat olla omassa rauhassa, mutta kuitenkin ihan vierekkäin. Karkki kävi tänään uudelleen Marlieta hoitamassa ja liikuttamassa ja nyt oli kuulemma ollut jo menoa ja meininkiä touhussa, eikä selkää ole enää aristanut nimeksikään. Tämä viikko vielä juoksutellaan, hierotaan ja jumppaillaan, sekä sovitetaan ja ruuvaillaan pikkuhiljaa trekkeriä Marlien asetuksille. Jos hyvältä näyttää, viikonloppuun voisi sopia jo ratsutusta tai tuntia Marlielle ja sen jälkeen taas hiukan seurailla tilannetta. Kurjaa, että satula ehti aiheuttaa jo oireilua, mutta olen tyytyväinen, että se johtui vaan siitä. eikä jaloissa ole mitään häikkää. Ajamaan pitäisi päästä paljon useammin, kuin mitä nyt on päästy, mutta onneksi kohta on illat aikaa kun päivä pitenee.

Marlien ruokinta tällä hetkellä

Marlien ruokinta ei kauheasti ole muuttunut siitä, mitä se meillä aikaisemminkaan on ollut. Ylläpitokodissa se sai hieman eri rehuja, joten niistä ajoista ruokinta on muuttunut. Listasin kaikki ruuat, joita Marlie tällä hetkellä syö ja minkä takia. Nimeä painamalla pääsee tuotteen sivulle. Tämä ei ole mainos, vaan olen linkittänyt rehut Puuilon sivuilta, koska sieltä useimmiten kaikki rehut haen. Joskus haen joitain säkkejä Hankkijalta, jos Puuilosta on joku loppu.
Tällä hetkellä Marlie syö:

Aamu

Greenline 1l. Greenline on ollut hyvä ja edullinen perus rehu Marlielle. Kaurasta se sai liikaa pöllövirtaa, mutta se vaatii kuitenkin jotain heinän lisäksi. Jo pelkästään munkinpippurin syöttöön tarvitaan jotain lisäksi sekaan, että ne menee alas suosiolla. Greenlineä saatan myös heittään talvella juoman joukkoon liikutuksen jälkeen pienen kourallisen ja se on kyllä parantanut juomista!

Pellava 2dl. Mahan toiminnalle hyvä. Marlie ei ole koskaan ähkyillyt, mutta mahahaavaa sillä kyllä on ollut. Pellava suojaa vatsaa hyvin ja auttaa suolen toimintaan. Tämä tulee tallin puolesta, joten nappasin linkkiin vaan ensimmäisen pellavan, mikä netissä vastaan tuli.

Mineral Plus Perus kivennäinen. Ei varmaan tarvitse sen enempää selitellä.

Soija 3dl. Soijasta oli huomattava apu viimeksi kevättalvella Marlien rajuun laihtumiseen, joten sen syöttöä on jatkettu. Mikään muu rehu greenlinen ohella ei ole vielä pitänyt sitä yhtä hyvässä lihassa keväisin. Soija aloitettiin desin annoksella ja luulin nostaneeni sitä jo kahteen desiin, mutta olin unohtanut pyytää nostamaan määrää. Tarkoitus oli siis syöttää kahta desiä ja nostaa annosta vielä 3 desiin nyt kesään asti. Nyt se nostettiin siis suoraan 3dl:aan. Kesällä yleensä soijan voi jättää pois ruokinnasta, kun Marlie on laitumella.

Munkinpippuri

Ilta

Greenline 1l.
Hamppu 1dl. Hampunsiementä meillä Marlie on syönyt kavioiden takia. Ne on kesällä yleensä tosi kuivat ja halkeilee, sekä kengät tippuu viikottain. Karvapeite sillä myös yleensä on huonontunut keväisin laihtumisen yhteydessä. Hamppu tekee hyvää myös vatsalle. Siemenistä siirryttiin hamppurouheeseen, koska rouheesta imeytyy paremmin kaikki tarvittava elimistöön ja se sulaa paremmin, kuin kokonainen siemen. Nyt olemme rouhineet itse siemenet kahvimyllyllä. Rosille oli iso säkki siemeniä ja haluttiin siirtyä rouheeseen, joten päätin rouhia siemenet itse. Homma on aika pieni, vaikka hamppua syö samasta satsista toinenkin hevonen. Hinta on myös paljon edullisempi, kuin valmista rouhetta ostamalla.
Verraten;
valmis hamppurouhe 36e/4kg
siemenet 45e/20kg + kahvimylly 20e.

Näiden lisäksi Marlie saa aamuun ja iltaan puoli desiä suolaa sekä munkinpippuria 2rkl.
Munkinpippuri on ihan ehdoton apu kiimeoireisiin, joita Marliella tuntuu olevan jatkuvasti. Nyt varsinkin kun samassa tallissa on vielä ori. Munkinpippuria on useamman kerran kokeiltu jättää pois, koska itselle on ollut vaikeaa uskoa, että se muka auttaisi niin hyvin. Testailut on osoittanut, että ainakin meillä se toimii loistavasti. Alle viikossa Marlien kiimailut alkaa tosi vahvoina, kun munkinpippurin jättää pois ruuasta.

Hamppurouhe

Aika monipuolinen ruokinta tällä hetkellä. Toisaalta kaikki on aikalailla tarpeellisia rehuja sille tällä hetkellä, lukuunottamatta herkkuja ja melassijuomaa. Kesällä Marlie lihoo hyvin, joten silloin laitumella siltä voi jättää rehuja pois. Mielenkiintoista seurata, vaikuttaako hampun syöttö nyt kavioiden kuntoon. Biotiinistä ei meillä mitään hyötyä näyttänyt siihen ongelmaan olevan.

Näiden lisäksi Marlie saa 5krt/pv heinää ja suolakiven, jota se tuntuu vetävän innolla. Välillä liikutuksen jälkeen se saa omenamelassia, koska varsinkin pakkasilla olin huolissani sen juomisesta. Joskus heitän sinne pienen kourallisen greenlineä joukkoon ja vähemmän melassia, ettei sokeria tulisi turhaan.

Marlien lihavuuskunto on tällä hetkellä aika ok. Olisin erittäin tyytyväinen jos se pysyisi tässä kunnossa loppukevääseen asti! Yleensä tammi-helmikuun tienoilla se on alkanut rajusti laihtumaan. Kuvassa Marlien liikuttaja Henna. 

Mitä Rosille kuuluu?

Rosi on nyt ollut uudessa kodissa vajaat pari kuukautta. Rosi muutti meiltä reilun parin sadan kilometrin päähän, joten välimatkaa on. Sain heti alkuun neidistä kuvia ja tietoa, että ovat päässeet hyvin perille ja tallin ponit ovat hänestä hyvin kiinnostuneita. Rosi pääsi pihattoon asumaan muiden kanssa, ja tottui porukkaan hyvin. En muista tarkalleen, kuinka monta hevosta laumassa on, mutta ponien lisäksi porukassa on myös isompia hevosia, joita Rosin saapuminen ei ilmeisesti kauheasti tuntunut hetkauttavan. Neiti on nyt liikkunut heillä 3-4 kertaa viikossa maastossa pääsääntöisesti ja nauttinut hommasta todella paljon.

Rosilla tuli myös meillä ratsastajien vaihtuessa sitä testailua varsinkin maastossa mentäessä, olen tästä keskustellut heidän kanssaan. Rosi ole tähän mennessä minkäänlaista temppuilua ja pelleilyä osoittanut heillä. Siinä kohtaa siis arvaukseni osui oikeaan, kun mietin, että maisemanvaihdos voisi tehdä sille hyvää. Se oppi meillä selvästikin tietyissä kohdissa tekemään samat temput maastossa, ja lopuksi teki sitä jo kokeneemmillekkin ratsastajille. Ihanaa kuitenkin kuulla, että hän on nyt sopeutunut hyvin ja kaikki on kunnossa. Myöskin kengityksessä (tai niiden poistossa, mitä meiltä jalkaa jäi) neiti oli käyttäytynyt hyvin. Alustavasti on ollut puhetta, että he haluaisivat Rosin mahdollisesti ostaa, kun vuoden sopimus päättyy. Asiat ovat vielä auki omaltakin kohdalta tosi paljon, enkä tiedä pystyisinkö seuraavan vuoden vaihteessa Rosia vielä takaisin ottamaan. Näillä näkymin voisin siitä luopua ja sen heille myydä, mutta kaikki on vasta ajatustasolla. Tilanteet muuttuu kaikilla, ja sen jos jonkun on hevosten kanssa oppinut, että aina tulee yllätyksiä. Tottakai kaikista mieluiten sen ottaisin takaisin ylläpidosta. Kieltämättä tuli todella haikea ja surullinen olo, kun sain nämä kuvat Magdalenalta ja niitä pitkään katselin. Rosi on omalla tavallaan aivan erityinen hevonen ja ehdin kiintyä siihen paljon lyhyessä ajassa. 

Nämä kaikki ihanat valokuvat Rosista on ottanut viime kesän suomen vierailullaan Magdalena Stockschläder. Oli ihanaa saada niitä muutama viikko takaperin piristämään synkkää päivää. Ihania muistoja upeasta viime kesästä😍

Sunnuntain valmennus

Rosin entinen liikuttaja Karkki on nyt käynyt Marliella muutamat kerrat ratsastamassa. Nyt he menivät tunnilla sunnuntaina ensimmäistä kertaa. Tunnin piti Marlien ratsuttaja Jenni Ala-Kantti. Pääsin itse mukaan kuvaamaan ja ehdin ottaa muutamia pätkiä videota, ja kuvia, ennen kuin kamerasta loppui akku. Alla olevalta videolta näkee pätkät.


            

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tänään pyörähdettiin Marlien kanssa meidän ekassa valkussa ihanan keväisissä fiiliksissä. Tän hetkinen tunnetila on lähinnä 🤯. Yksärin meille piti Jenni Ala-kantti, joka on ratsuttanut Maraa ja voi herran jumala. Ensinnäkin hevonen käveli rauhassa pitkällä ohjalla jo alussa eikä kiitänyt höyryveturina vaikkakin ohjien lyhennyksen jälkeen sai kyllä ihan ratsastaa sitä käyntiäkin. Toisekseen se jäi myös ravaamaan kun uskalsin vaatia riittävästi. Oon ihan sanaton miten erilainen Marlie oli ja kuin paljon se on nyt jo menny ammattilaisen avulla eteenpäin. Kyllähän se on kuvissa näyttäny hyvälle, mut hevosen koko ratsastettavuus oli ihan erilainen ja nyt vielä sai konkreettisia neuvoja siitä, miten sitä kuuluu ratsastaa ja miten paljon se oikeesti jo kykenee kokoamaan itseään. . Tehtiin käynti- ja ravityötä ympyröillä ja siirymisillä sekä keskityttiin juurikin löytämään ne nappulat Maralle. Yhden kerran mentiin sivuluisua kammottavan pyörän läsnäolosta ja kerran Mara otti kavereista vähän kimmoketta, mut muuten kaahailut yms meni mun piikkiin kunnen älynny vaan vaatia loppuun asti. Maran eteenpäinpyrkimyksen takia saan tehdä itteni kanssa tosissaan töitä et pidän jalan lähellä ja samalla vaadin sen tulee pidätteestä takasin. Samalla Jenni fiksaili myös mun istuntaa hiukan. Paljon on mulla Maran kanssa tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän mihin se jo kykenee ja miten sitä kannattaa ratsastaa. Ehdottomasti uus valkku varaukseen kunhan ensin pääsee tekee itsenäisestikin ja hyödyntää kaikkia neuvoja 😎 Videot myöhemmin . © Miranna Santala . . #riding #ratsastus #equestrian #horseofinstagram #instahorse #eventing #horserider #rider #ratsastaja #dressage #showjumping #kouluratsastus #esteratsastus #mare #tamma #lämminverinen #juoksutus #lunging

  Henkilön Karin 🇫🇮 (@turunen.equestrian) jakama julkaisu Helmi 24, 2019 kello 7.24 PST

Yllä Karkin omilta instatililtä enemmän ajatuksia tunnista. Itse olen aika samoilla linjoilla hänen kanssaan. Nyt meno näytti tosi paljon paremmalta verrattuna jouluiseen maneesireissuun. Karkki ei sen jälken Marliella olekkaan päässyt ratsastamaan, kovista yrityksistä huolimatta. Yritin itse poimia hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen ja lähtökohtaisesti tuli aika samoja asioita läpi, mtä aikoinaan omissa valmennuksissani on työstetty ja joihin on kiinnitetty huomiota. Marlieta vähän kiusasi kaikenlaiset häiriötekijät, alamäkeen jurnuttava polkupyörilijä ja kentän vieressä riehuvat heppakaverit. Vähän pyörää Marlie säikkyi, kun ääni kuului yhtäkkiä selän takaa, mutta muuten hän oli suht rauhallisella tuulella. Kohta pitäisi itsekin päästä jo tunnille käymään. Tänään oli suunnitelmissa käydä itse ratsastamassa, mutta tällä hetkellä meillä on kaikista pienin saanut saman flunssan, joka itselläni oli viime viikolla, joten jäi taas talleilut välistä.

Torstaina Marlie saa vieraan, siitä varmaan enemmän instan puolella torstaina iltapäivällä. Loppuun vielä muutama huonolaatuinen kuva.