Taisinkin jossain postauksessa mainita meidän reissusta Yyteriin. Meidän tallin pihasta pääsee kävelymatkan päähän rantaan, josta pääsee hevosta kahluuttamaan ja uittamaan. Kaverini tuli hevosensa Mintun kanssa trailerilla tallille ja lähdettiin yhdessä kahlailemaan. Kokeilin silloin ekaa kertaa kypärässä uutta GoPro kameraa ja ajattelin laittaa videon myös nyt tänne. Muokkasin videosta suurimman osan pois, koska kukaan ei varmasti jaksaisi katsoa yli tunnin koko pitkää pätkää. Harmillisesti tuona päivänä tuuli aika paljon, joten videolla kuului lähinnä kovaa tuulen kohinaa ja omaa huootustani. Olisi ollut kiva laittaa kerrankin musiikiton video, mutta musiikin päälle laittaminen oli tällä kertaa parempi idea. Kukaan ei jaksa kuunnella sitä rätinää ja huminaa. Videot kannattaa laittaa parhaalle mahdolliselle laadulle asetuksista, jos haluaa jotain nähdäkin.
Marlie kengitettiin juuri ennen lähtöä rannalle. Reissu meni ihan mukavasti, mutta alussa Marlie rupesi vähän hyppimään ja koitti lähteä kotiin päin, kun koitin saada sitä Mintun perässä veteen. Tulin itse alas selästä ja talutin sen veteen ja pääsin taas kyytiin. Käytiin aika pitkälläkin kahlailemassa, mutta veden pinta nousi niin hitaasti että varmaan kilometrinkin päässä rannasta vettä oli vasta jalkoihin asti. Minttu meni aika reippaasti heti kahlailemaan ja luulin,että Marliekin olisi mennyt helpommin sen perässä, kun on sentään siellä ennenkin käynyt. Kahlailtiin vedessä varmaan reilu puoli tuntia ja lähdettiin takaisin päin. Loppumatkasta Marlie "kompastui" ja alkoi nilkuttamaan, tulin pois selästä ja uusi etukenkä oli heti irronnut ja vääntynyt ihan kiemuraan ja törrötti sivuttain ulkona kaviosta. Kenkä irti ja matka jatkui taluttaen viimeiset sadat metrit.
Laitoin myös muutaman videopätkän yhteen parilta viimeiseltä tunnilta. Näillä tunneilla ollaan menty kolmipaloilla. Ensimmäisellä tunnilla Minna juoksutti Marlieta ensin vähän sivuohjien kanssa. Niitä ei ole ennen käytetty, en itse eikä hevonen. Siksi sovittiin että ensimmäiseksi joku osaavampi niillä juoksuttaa. Pääsin itse selkään hetken päästä ja Marlie tuntui kulkevan ravissa tosi kivasti, eikä itseni tarvinnut huolehtia kuin eteen päin kulkemisesta pohkeilla ja kevennyksestä. Siinä ehti välillä jo miettiä myös oman istunnan parantamista, kun ei tarvinnut huolehtia koko ajan siitä, miten hevonen kulkee. Lopuksi mentiin ilman liinaa ympyrällä ja ohjastuntumalla, jolloin homma pelitti myös ihan kivasti.
Toisella tunnilla menin samalla varustuksella suoraan selkään liinan päähän. Aluksi Marlie vähän vastusteli ohjia ja jännitti, mutta hetken päästä rentoutui jo ihan kivasti raville. Ehkä niin hyvää ahaa-tunnetta ei tällä kertaa tullut ja olin itsekin vähän enemmän hukassa tällä kertaa ja ajatukset harhaili miten sattuu. Lopuksi mentiin isoa kahdeksikkoa, jossa oli tehtävänä aina suoristus ja suunnan vaihto, tehtävä meni hetkittäin ihan onnistuneesti, toki asiaa olisi helpottanut jos olisin itse myls tehnyt selässä jotain. Myös ainainen ohjien pikkuhiljaa valuminen tuotti ongelmia. En vaan yksinkertaisesti uskalla pitää kunnon napakkaa otetta, koska pelkään olevani liian kovakätinen. Tämä on ollut ainainen ongelma ratsastuksessani, mutta toivottavasti korjaantuu jatkossa. Istunta on edelleen etukeno ravissa, muttei enää läheskään yhtä paha, kuin ennen satulan vaihtoa ja tuntien alkamista. Hevonenkin kulki kivasti, tuntui selkään paremmalta mitä videolla näyttää. Edistystä edes vähän.
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
sunnuntai 3. syyskuuta 2017
Ihan perus kuulumisia ja ratsastelua
Vihdoinkin on aikaa istahtaa koneen ääreen edes puoleksi tunniksi ennen yövuoroon lähtöä.
Viimeisen kuukauden aikana meillä on mennyt noin viimeiset pari kolme viikkoa aika maltillisesti. Marlien kavioiden tilanne on taas paskimmillaan, eikä etukengät pysy jalassa kuin päivän pari. Kavioita on nyt moni käynyt katselemassa, kengitellyt ja pohtinut ratkaisua.. Itse olen koittanut edes hiukan saada kavioita ulkoisesti hoidettua aina kun mahdollista. Laatu on ehkä päältäpäin katsottuna ehkä hiukan parantunut, eikä kaviot ole enää niin kuivat kuin pahimmassa vaiheessa.
Tästä johtuen kuitenkin noin pari kolme viikkoa sitten Marlie oli taas kerran tiputtanut oej kengän, polkenut sen laitumella ilmeisesti oikein voimalla irti. Ystäväni ratsasti kentällä ja heti raviin siirtyessä hevonen alkoi ontua todella selvästi. Kokeilin jalkaa ja se oli lämmin, sekä turvoksissa, kenkä irti. Jalkaa on nyt siitä lähtien kylmätty päivittäin vedellä ja linimentillä ja viimeisen viikon sillä on uskaltanut jo ratsastaa vanhaan malliin. Ensimmäisen viikon annoin sen vaan lepuuttaa jalkaa tarhassa, ja muutaman kerran koitin kentällä juoksuttaen katsoa tilannetta. Hevonen ontui onneksi vaan ravissa, ja luulen että saattoi laiskuuttaan myös liioitella tilannetta pahemmaksi todellaisuudesta.
Joka tapauksessa jalka on nyt taas normaali ja kenkiä on ehditty jo tiputtelemaan ja lyömään takaisin siinä välissäkin monia kertoja. Ruokintaa on nyt muutettu, mutta se on selvä, että ensi talven lopussa ruokintalistalle hankitaan Formula 4 Feet -kivennäinen, maksoi mitä maksoi. Loppuen lopuksi rehun suolainen hinta ei tule paljoa rahallisesti eroamaan siitä, mitä kuukaudessa menee ylimääräisiin kenkiin. kengityksiin. Eikä sitä ahdistuksen ja suoranaisen vitutuksen määrää voi rahassa mitata. Tälle syksylle ei enää kavioiden kuntoon voi ruokinnallisesti vaikuttaa, ja talvellahan kaviot ovat olleet kuin kiveä. Ruokintaan on nyt jo muuten lisätty kavioiden kuntoa parantavia lisiä, niistä kirjoitan ihan omaa postausta ajan kanssa myöhemmin.
Meidän valmennukset on myös siirtyneet ontumisen vuoksi, sekä viime viikon torstain tunti siirrettiin tulevan viikon tiistaille jäätävän myräkän vuoksi. Yhtenä keskiviikkona ystäväni tuli kopin kanssa oman hevosensa kanssa meidän tallille ja lähdettiin Yyterin rannalle kahlailemaan hevosten kanssa. Sarin hevonen Minttu ei ollut ainakaan tietääksemme ennen vedessä käynyt, ja ajattelin että Marlie ainakin menee hyvin edellä, kun on siellä jo käynyt pariin otteeseen. Juu ei ihan mennyt niin. Minttu melkein suoriltaan käveli veteen, vähän alkuun ihmetteli ja katseli. Marlie iski liinat kiinni jo kaukana rannasta ja koitti väkisin kääntyä kotiin päin ja hyppiä pois päin. Loppujen lopuksi jouduin tulemaan alas selästä ja taluttamaan hevosen itse veteen. Kuvasin reissumme suurimmilta osin uudella GoProlla ja video odottaa vielä editointia ja julkaisua. Sain myös hankittua Canonin 7D järjestelmäkameran, joten ainakin toivottavasti laadukkaampia kuvia saan jatkossa otettua myös tänne. Uusia objektiiveja on vielä hankittava, koska tuolla perus linssillä ei todellakaan ihmeitä saa aikaan.
Nyt jalan parannuttua Marlie on saanut monipuolisesti liikuntaa maastossa ja kentällä juoksuttaen sekä liinassa, että vapaana. Myös ratsastettu on kentällä, ja viimeksi ystäväni kanssa käudessäni Marlie tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta jopa vähän löysemmällä ohjalla rennosti kevennellen. Uusi kamera meillä oli silloin jo mukana, mutta menin vahingossa säätämään asetukset väärin, ja suurin osa kuvista oli aivan pilalla. Huomasin vasta tietokoneella, kuinka huonoja niistö tuli, kameran näytöllä tilanne ei ollut lainkaan niin pahan näköinen.
Suosituksia hyvistä ja tällä hetkellä vielä suht edullisista Canonin putkista otetaan myös vastaan ;)
Viimeisen kuukauden aikana meillä on mennyt noin viimeiset pari kolme viikkoa aika maltillisesti. Marlien kavioiden tilanne on taas paskimmillaan, eikä etukengät pysy jalassa kuin päivän pari. Kavioita on nyt moni käynyt katselemassa, kengitellyt ja pohtinut ratkaisua.. Itse olen koittanut edes hiukan saada kavioita ulkoisesti hoidettua aina kun mahdollista. Laatu on ehkä päältäpäin katsottuna ehkä hiukan parantunut, eikä kaviot ole enää niin kuivat kuin pahimmassa vaiheessa.
Tästä johtuen kuitenkin noin pari kolme viikkoa sitten Marlie oli taas kerran tiputtanut oej kengän, polkenut sen laitumella ilmeisesti oikein voimalla irti. Ystäväni ratsasti kentällä ja heti raviin siirtyessä hevonen alkoi ontua todella selvästi. Kokeilin jalkaa ja se oli lämmin, sekä turvoksissa, kenkä irti. Jalkaa on nyt siitä lähtien kylmätty päivittäin vedellä ja linimentillä ja viimeisen viikon sillä on uskaltanut jo ratsastaa vanhaan malliin. Ensimmäisen viikon annoin sen vaan lepuuttaa jalkaa tarhassa, ja muutaman kerran koitin kentällä juoksuttaen katsoa tilannetta. Hevonen ontui onneksi vaan ravissa, ja luulen että saattoi laiskuuttaan myös liioitella tilannetta pahemmaksi todellaisuudesta.
Joka tapauksessa jalka on nyt taas normaali ja kenkiä on ehditty jo tiputtelemaan ja lyömään takaisin siinä välissäkin monia kertoja. Ruokintaa on nyt muutettu, mutta se on selvä, että ensi talven lopussa ruokintalistalle hankitaan Formula 4 Feet -kivennäinen, maksoi mitä maksoi. Loppuen lopuksi rehun suolainen hinta ei tule paljoa rahallisesti eroamaan siitä, mitä kuukaudessa menee ylimääräisiin kenkiin. kengityksiin. Eikä sitä ahdistuksen ja suoranaisen vitutuksen määrää voi rahassa mitata. Tälle syksylle ei enää kavioiden kuntoon voi ruokinnallisesti vaikuttaa, ja talvellahan kaviot ovat olleet kuin kiveä. Ruokintaan on nyt jo muuten lisätty kavioiden kuntoa parantavia lisiä, niistä kirjoitan ihan omaa postausta ajan kanssa myöhemmin.
 |
| Marlie "vähän" venytti eteen alas. |
Nyt jalan parannuttua Marlie on saanut monipuolisesti liikuntaa maastossa ja kentällä juoksuttaen sekä liinassa, että vapaana. Myös ratsastettu on kentällä, ja viimeksi ystäväni kanssa käudessäni Marlie tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta jopa vähän löysemmällä ohjalla rennosti kevennellen. Uusi kamera meillä oli silloin jo mukana, mutta menin vahingossa säätämään asetukset väärin, ja suurin osa kuvista oli aivan pilalla. Huomasin vasta tietokoneella, kuinka huonoja niistö tuli, kameran näytöllä tilanne ei ollut lainkaan niin pahan näköinen.
Suosituksia hyvistä ja tällä hetkellä vielä suht edullisista Canonin putkista otetaan myös vastaan ;)
lauantai 26. elokuuta 2017
Voimaa luonnosta - pihkavoide ja öljy
Olen käyttänyt hevosten haavojen ja ihottumien hoidossa paljon kehuttua pihkavoidetta. Nykyään apteekissa myydään pihkasalvaa, mutta kyseisessä tuotteessa pihkaa on vain 10% ja hintaa on pienellä tuubilla yli pari kymppiä.
Voidetta saa helposti tehtyä itsekkin, kovin homma tässä projektissa on varmaankin se pihkan kerääminen puista. Jos hyvä tuuri käy, saattaa kerralla löytää kuitenkin oikein oivan kuusen, josta saa kerättyä jopa nyrkin kokoisia pihkaklönttejä.
Pihkavoiteen valmistukseen tarvitaan:
Pihka kerätään kuusen rungosta, kohdista, joista on oksa katki, tai puun runko on saanut vamman.
Mukaan kannattaa ottaa purkki pihkalle, sekä kertakäyttöiset kumihanskat, koska kädet tahriintuu äkkiä. Myös puukko on tarpeellinen apuväline. Roskia tulee mukana jonkun verran, mutta se ei haittaa.
Pihkan keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, Eikä puun kuorta saa vahingoittaa tätä varten. Kerää pihkaa vain ns. luonnollisesti tulleista kohdista.
Valkovaseliini ja pihka laitetaan kattilaan painosuhteessa 50/50 tai 1/3 vaseliinia ja loput pihkaa. Kannattaa ottaa huomioon, että pihkan mukana tulevat roskat painavat aika paljon.
Lämmitä pienellä lämmöllä (1 riitti omalla levyllä) ja sekoita. Peitä voiteen säilytykseen tarkoitettu tyhjä purkki sukkahousulla tai vastaavalla ja kaada neste sen läpi purkkiin, jolloin roskat siivilöityy pois. Kannattaa puristaa kangasta vielä, koska siihen jää aika paljon ainetta.
Pihkavoidetta on käytetty jo aikojen saatossa erilaisiin avohaavoihin, ihottumiin, ötökänpistoksiin, palohaavoihin yms hyvin tuloksin. Voide sopii käytettäväksi niin ihmisillä kuin eläimilläkin.
Harvoissa tapauksissa joku voi olla pihkalle allerginen, joten ensimmäisellä käyttökerralla tämä kannattaa huomioida.
Itse olen keitellyt tästä myös juoksevankaan version öljymuodossa, jolloin pihkan voi keittää pellavaöljyn tai rypsiöljyn sekaan.
Kannattaa googletella pihkavoiteen ominaisuuksista ja valmistus - ja käyttötavoista sekä soveltaa niitä omaan käyttöön.
Voidetta saa helposti tehtyä itsekkin, kovin homma tässä projektissa on varmaankin se pihkan kerääminen puista. Jos hyvä tuuri käy, saattaa kerralla löytää kuitenkin oikein oivan kuusen, josta saa kerättyä jopa nyrkin kokoisia pihkaklönttejä.
Pihkavoiteen valmistukseen tarvitaan:
- kuusen pihkaa
- valkovaseliinia
- vanha kattila tms kuumennettava astia
- vanhat sukkahousut tai vastaavaa kangasta
- tyhjän purkin voiteelle
 |
| Säilytykseen sopii hyvin mm. tälläinen purkki |
Pihka kerätään kuusen rungosta, kohdista, joista on oksa katki, tai puun runko on saanut vamman.
Mukaan kannattaa ottaa purkki pihkalle, sekä kertakäyttöiset kumihanskat, koska kädet tahriintuu äkkiä. Myös puukko on tarpeellinen apuväline. Roskia tulee mukana jonkun verran, mutta se ei haittaa.
Pihkan keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, Eikä puun kuorta saa vahingoittaa tätä varten. Kerää pihkaa vain ns. luonnollisesti tulleista kohdista.
 |
| Vanha kattila sopii hyvin lämmitykseen |
Valkovaseliini ja pihka laitetaan kattilaan painosuhteessa 50/50 tai 1/3 vaseliinia ja loput pihkaa. Kannattaa ottaa huomioon, että pihkan mukana tulevat roskat painavat aika paljon.
Lämmitä pienellä lämmöllä (1 riitti omalla levyllä) ja sekoita. Peitä voiteen säilytykseen tarkoitettu tyhjä purkki sukkahousulla tai vastaavalla ja kaada neste sen läpi purkkiin, jolloin roskat siivilöityy pois. Kannattaa puristaa kangasta vielä, koska siihen jää aika paljon ainetta.
 |
| Valmis voide purkitettuna |
Pihkavoidetta on käytetty jo aikojen saatossa erilaisiin avohaavoihin, ihottumiin, ötökänpistoksiin, palohaavoihin yms hyvin tuloksin. Voide sopii käytettäväksi niin ihmisillä kuin eläimilläkin.
Harvoissa tapauksissa joku voi olla pihkalle allerginen, joten ensimmäisellä käyttökerralla tämä kannattaa huomioida.
Itse olen keitellyt tästä myös juoksevankaan version öljymuodossa, jolloin pihkan voi keittää pellavaöljyn tai rypsiöljyn sekaan.
Kannattaa googletella pihkavoiteen ominaisuuksista ja valmistus - ja käyttötavoista sekä soveltaa niitä omaan käyttöön.
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Satuloiden sovitus
Vihdoinkin meillä koitti se aika, että saatiin vihdoin alkaa metsästämään uutta satulaa. Meillä oli haussa nimenomaan koulupenkki. Budjetti meullä penkkiin oli noin tuhat euroa, hyvän löytyessä olin varautunut kalliimpaankin menoerään. Tällä kertaa halusin, että satula oikeasti sopii Marlien selkään, sekä itselleni. Oma istumiani on kärsinyt viime vuosina todella paljon, ja yksi isoista vaikuttajista on ollut meidän entinen satula.
Halusin ammattilaisen sovittamaan satuloita, koska edellinen oli ns. omaa kotisovitustani. Soitin Sanna Taimelle, kerroin toiveet ja sovittiin päivä lukkoon. Hän toi itse mukanaan sovitettavia satuloita, sekä hain itse pari mahdollista vaihtoehtoa Porin Riding Sportista mukaani.
Salaa toivoin heti, että itse hakemani Albion olisi sopiva, koska se näytti hyvälle ja sopi juuri budjettiin. Toinen satula, jonka sain Riding Sportista mukaani, oli ruskea Kieffer Master, jota kartoin heti sen värin takia. Sain satulat mukaani ilman minkäänlaisia panttimaksuja, eikä sovituksella ollut mitään aikarajaa, joten kannattaa ehdottomasti kysellä liikkeistä välityssatuloita sovitukseen, jos on mahdollista. Sanna otti Marliesta mittoja ja haki sen jälkeen autosta sopivimpia satuloita kokeiluun. Tämän kyseisen Albionin kohdalla hän totesi heti, ettei sitä kannata edes kokeilla. Kiefferiä voisi sen sijaan koeratsastaa.
Häne tuomistaan satuloista sopiviksi todettiin myös Lemetex Bernina, sekä Passier Optimum.
Sanna sovitti myös meidän vanhan satulan ja kysyi ensimmäisenä, onko istuntani takakaarella ja jalat ajautunut liian eteen, sekä yläkroppa etukenossa. Ai että onko..
Onhan se tiedetty, että suurimmat istuntaongelmat ovat johtuneet vanhasta satulasta, jolla ei ole saanut millään tavalla edes pohkeita hevoseen kiinni. Suunnittelin jättäväni vanhan satulamme käyttöön satunnaisia uintireissuja varten, mutta sen runko natisi myös hieman, joten annoin sen pois lasten leikkeihin ja hankimme uittamiseen kokonaan uuden penkin.
Tykkäsin siitä, että sovittaja näytti konkreettisesti mikä kussakin satulassa oli hyvää tai huonoa hevosen selkään sopivuuden kannalta, sekä satuloiden eroja ja niiden vaikutuksia hevoseen. Suurin ongelma oli varmaankin se, että Marlien toinen lapa oli muutaman sentin taaempana kuin toinen, joten Sanna suositteli koeratsastamaan Lemetexin ja Passierin geelin kanssa, joka toi täytettä eteen. Marliehan on toiseen suuntaan juurikin paljon kankeampi ja vaikeampi ratsastaa ja sitä onkin paljon nyt yritetty hioa kentällä.
Kokeilin ensimmäisenä itseäni eniten kiinnostavaa satulaa Lemetexiä. Satula näytti ja tuntui kivalta, mutta varsinkin ravissa jalkani puutuivat ihan minuutissa niin, että jalustimet oli pakko ottaa pois jalasta hetkeksi. Vaihtelin jalustimien pituutta, mutta sillä ei ollut merkitystä puutumiseen. Satula kuitenkin tuntui ihan unelmahyvälle vanhan jälkeen ja sain jopa käytettyä pohkeita hevoseen. Istuin oli kuitenkin tosi kova istua ja asento tuntui itselleni todella hankalalta tässä. Harmitti.
Seuraavaksi kokeilin Passieria meidän toisessa valmennuksessa. Myös opettajan mielestä satula näytti ja tuntui hyvälle ja oli hevoselle mieluisa. Se oli Lemetexiin verrattuna paljon parempi istua ja tuntui juuri sopivalta.
Kiefferin jätin viimeiseksi, koska se kiinnosti satuloista vähiten kokeilla. Väri oli ruskea, enkä tykännyt siitä, mutta ihastuin satulaan kun istuin siihen. Istunta tuntui juuri hyvältä ja sopivan tukevalta, hevonen liikkui mielellään, eikä väliin tarvinnut laittaa ylimääräisiä täytteitä. Toki satulaa joudutaan tulevaisuudessa lähettämään tehtaalle levitettäväksi, kun hevonen muuttuu, muita olisi pystynyt muokkaamaan helpommin. Kieffer oli muista satuloista myös selvästi edullisin, ja olisin halunnut käyttää koko budjetin satulaan, kun sellainen kerran oli käytettävissä. Satula oli mukavan pehmeä istua ja oma asento tuntui hyvältä ja luonnolliselta siinä, sekä tukea oli tarpeeksi.
Salaa toivoin heti, että itse hakemani Albion olisi sopiva, koska se näytti hyvälle ja sopi juuri budjettiin. Toinen satula, jonka sain Riding Sportista mukaani, oli ruskea Kieffer Master, jota kartoin heti sen värin takia. Sain satulat mukaani ilman minkäänlaisia panttimaksuja, eikä sovituksella ollut mitään aikarajaa, joten kannattaa ehdottomasti kysellä liikkeistä välityssatuloita sovitukseen, jos on mahdollista. Sanna otti Marliesta mittoja ja haki sen jälkeen autosta sopivimpia satuloita kokeiluun. Tämän kyseisen Albionin kohdalla hän totesi heti, ettei sitä kannata edes kokeilla. Kiefferiä voisi sen sijaan koeratsastaa.
Häne tuomistaan satuloista sopiviksi todettiin myös Lemetex Bernina, sekä Passier Optimum.
Sanna sovitti myös meidän vanhan satulan ja kysyi ensimmäisenä, onko istuntani takakaarella ja jalat ajautunut liian eteen, sekä yläkroppa etukenossa. Ai että onko..
Onhan se tiedetty, että suurimmat istuntaongelmat ovat johtuneet vanhasta satulasta, jolla ei ole saanut millään tavalla edes pohkeita hevoseen kiinni. Suunnittelin jättäväni vanhan satulamme käyttöön satunnaisia uintireissuja varten, mutta sen runko natisi myös hieman, joten annoin sen pois lasten leikkeihin ja hankimme uittamiseen kokonaan uuden penkin.
Tykkäsin siitä, että sovittaja näytti konkreettisesti mikä kussakin satulassa oli hyvää tai huonoa hevosen selkään sopivuuden kannalta, sekä satuloiden eroja ja niiden vaikutuksia hevoseen. Suurin ongelma oli varmaankin se, että Marlien toinen lapa oli muutaman sentin taaempana kuin toinen, joten Sanna suositteli koeratsastamaan Lemetexin ja Passierin geelin kanssa, joka toi täytettä eteen. Marliehan on toiseen suuntaan juurikin paljon kankeampi ja vaikeampi ratsastaa ja sitä onkin paljon nyt yritetty hioa kentällä.
 |
| Lemetex Bernina |
Kokeilin ensimmäisenä itseäni eniten kiinnostavaa satulaa Lemetexiä. Satula näytti ja tuntui kivalta, mutta varsinkin ravissa jalkani puutuivat ihan minuutissa niin, että jalustimet oli pakko ottaa pois jalasta hetkeksi. Vaihtelin jalustimien pituutta, mutta sillä ei ollut merkitystä puutumiseen. Satula kuitenkin tuntui ihan unelmahyvälle vanhan jälkeen ja sain jopa käytettyä pohkeita hevoseen. Istuin oli kuitenkin tosi kova istua ja asento tuntui itselleni todella hankalalta tässä. Harmitti.
 |
| Passier Optimum |
Seuraavaksi kokeilin Passieria meidän toisessa valmennuksessa. Myös opettajan mielestä satula näytti ja tuntui hyvälle ja oli hevoselle mieluisa. Se oli Lemetexiin verrattuna paljon parempi istua ja tuntui juuri sopivalta.
 |
| Kieffer Master |
Kiefferin jätin viimeiseksi, koska se kiinnosti satuloista vähiten kokeilla. Väri oli ruskea, enkä tykännyt siitä, mutta ihastuin satulaan kun istuin siihen. Istunta tuntui juuri hyvältä ja sopivan tukevalta, hevonen liikkui mielellään, eikä väliin tarvinnut laittaa ylimääräisiä täytteitä. Toki satulaa joudutaan tulevaisuudessa lähettämään tehtaalle levitettäväksi, kun hevonen muuttuu, muita olisi pystynyt muokkaamaan helpommin. Kieffer oli muista satuloista myös selvästi edullisin, ja olisin halunnut käyttää koko budjetin satulaan, kun sellainen kerran oli käytettävissä. Satula oli mukavan pehmeä istua ja oma asento tuntui hyvältä ja luonnolliselta siinä, sekä tukea oli tarpeeksi.
Kokeilin uudelleen vielä koeratsastaa Lemetexin, koska halusin varmistua siitä, ettei ensimmäinen kokeilu ollut vain alkukankeutta uuteen satulaan totutellessa. Valitettavasti se ei tuntunut vieläkään lainkaan hyvältä. Loppujen lopuksi tein valinnan, ja ostin meille käyttöön tämän Kiefferin ruskean koulusatulan. Loppujen lopuksi väri on toissijainen juttu, kun satula on muuten juuri passeli meille, sekä väri on muutenkin niin tumma ettei sitä edes erota mustasta kovin hyvin. Ratsastin tällä satulalla kolmannen valmennuksen ja Minna oli myös sitä mieltä, että satula näytti istuvan tosi hyvin sekä minulle, että hevoselle.
Jos jollakin on sopivan satulan etsintä käynnissä, suosittelen kääntymään jonkun asian osaavan puoleen, kokeilemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja kyselemään sopivia välityssatuloita lähiseudun ratsastustarvikeliikkeistä. En tiedä mikä satula meillä nyt olisi käytössä, jos en olisi itse käynyt tätä Kiefferiä noutamassa sovitukseen. Luultavasti se olisi tämä Passier Optimum, joka hinnallaan meni hieman yli budjetin. Hinnalla ei niinkään ollut meille väliä, kunhan satula on sopiva.
maanantai 31. heinäkuuta 2017
Ensimmäinen tunti
Meillä oli viime torstaina ensimmäinen tunti Marlien kanssa. Tähän asti ollaan siis menty muutama vuosi ihan omin päin ilman minkäänlaista päämäärää. Entisellä tallilla maastoiltiin lähinnä, nykyisellä tallilla ollaan pyöritty kentällä vähän enemmän, mutta ihan humputellen.
Tallikaverit ovat käyneet tunneilla ja olen kuullut monelta suosituksia hyvistä valmentajista, jotka meidän tallilla käy. Laitoin Suuriniemen Minnalle viestiä, kerroin hevosesta ja itsestäni ja sovittiin tunti torstai-illalle. Halusin ehdottomasti sellaisen ihmisen avuksi, joka voisi myös itse käydä hevosen selässä, jotta tietäisi millainen se on ratsastaa.
Marlie on aika reipas ja herkkä, jonka takia en uskalla käyttää pohkeita lainkaan. Sen lisäksi se on kaikilla kuolaimilla tähän mennessä ollut tosi kova painamaan kädelle, ja kun hackamorella se on toiminut aika pienillä pidätteillä, en ole uskaltanut ottaa ohjaa edes kunnolla tuntumalle. Ongelma on myös jatkuvasti käsistä valuvat ohjat. Menin itse hetken käyntiä ja ravia, jonka jälkeen Minna nousi itse selkään. Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä siihen, miten hevosta tulisi jatkossa ratsastaa niin, että se pikkuhiljaa antaisi päätä alas ja alkaisi käyttämään myös selkäänsä oikein. Pääsin tämän jälkeen vielö itse kokeilemaan, miltä Marlie tuntui, ja olihan hevonen ihan eri tuntuinen hetken aikaa, kunnes itse päästin homman taas valumaan käsistä.
Tykkäsin tunnista tosi paljon, vaikka alkuun jännitin jo pari päivää etukäteen ihan hirveästi. Työtä on toki paljon, mutta tällä hetkellä lähdetään pikkuhiljaa ja pyritään käymään tunnilla vähintään kerran viikossa. Itselläni tarvitsisi melkein joka kerta olla joku ihminen potkimassa persuksille ja antamassa neuvoja, koska muuten päästän itseni ja myös hevosen liian helpolla ja koko homma menee päämäärättömäksi pyörimiseksi.
Meillä on nyt käynyt myös kaksi eri uutta liikuttajaa Marliella ja homma on pelannut ihan hyvin. Itselläni 12 tuntiset työpäivät syö aika paljon aikaa päivästä, ja hevosen kuntoa pitäisi saada nostettua, joten lisäliikuttajille on pakollinen tarve. Keskiviikkona meille tulee myös satulansovittaja ja tänään hain Porin Riding Sportista kaksi meille mahdollisesti sopivaa koulusatulaa sovitukseen. Toinen oli Albion SLK koulusatula, toinen Kieffer Master. Heitin satulat nopeasti selkään, kun hevonen oli ratsastuksen jälkeen sopivasti käytävällä, ja näin nopeasti vilkaistuna ei kummassakaan mitään kummempaa epäsopivuutta ollut. Satulansovittaja tuo toki lisää satuloita keskiviikkona, ja silloin vasta päästään kunnolla satuloita sovittelemaan.
Olen nyt myös miettinyt jo tulevan talven ja syksyn lisäruokintaa Marlien jokavuotinen kevättalven laihtuminen takaraivossa, ja ostinkin jo joitain luontaistuotteita lisää. Satulansovituksesta, ruokinnasta ja seuraavasta tunnista teen kaikista oman postauksen, jossa kirjoittelen kaikista yksitellen vähän enemmän.
Tallikaverit ovat käyneet tunneilla ja olen kuullut monelta suosituksia hyvistä valmentajista, jotka meidän tallilla käy. Laitoin Suuriniemen Minnalle viestiä, kerroin hevosesta ja itsestäni ja sovittiin tunti torstai-illalle. Halusin ehdottomasti sellaisen ihmisen avuksi, joka voisi myös itse käydä hevosen selässä, jotta tietäisi millainen se on ratsastaa.
Marlie on aika reipas ja herkkä, jonka takia en uskalla käyttää pohkeita lainkaan. Sen lisäksi se on kaikilla kuolaimilla tähän mennessä ollut tosi kova painamaan kädelle, ja kun hackamorella se on toiminut aika pienillä pidätteillä, en ole uskaltanut ottaa ohjaa edes kunnolla tuntumalle. Ongelma on myös jatkuvasti käsistä valuvat ohjat. Menin itse hetken käyntiä ja ravia, jonka jälkeen Minna nousi itse selkään. Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä siihen, miten hevosta tulisi jatkossa ratsastaa niin, että se pikkuhiljaa antaisi päätä alas ja alkaisi käyttämään myös selkäänsä oikein. Pääsin tämän jälkeen vielö itse kokeilemaan, miltä Marlie tuntui, ja olihan hevonen ihan eri tuntuinen hetken aikaa, kunnes itse päästin homman taas valumaan käsistä.
Tykkäsin tunnista tosi paljon, vaikka alkuun jännitin jo pari päivää etukäteen ihan hirveästi. Työtä on toki paljon, mutta tällä hetkellä lähdetään pikkuhiljaa ja pyritään käymään tunnilla vähintään kerran viikossa. Itselläni tarvitsisi melkein joka kerta olla joku ihminen potkimassa persuksille ja antamassa neuvoja, koska muuten päästän itseni ja myös hevosen liian helpolla ja koko homma menee päämäärättömäksi pyörimiseksi.
Meillä on nyt käynyt myös kaksi eri uutta liikuttajaa Marliella ja homma on pelannut ihan hyvin. Itselläni 12 tuntiset työpäivät syö aika paljon aikaa päivästä, ja hevosen kuntoa pitäisi saada nostettua, joten lisäliikuttajille on pakollinen tarve. Keskiviikkona meille tulee myös satulansovittaja ja tänään hain Porin Riding Sportista kaksi meille mahdollisesti sopivaa koulusatulaa sovitukseen. Toinen oli Albion SLK koulusatula, toinen Kieffer Master. Heitin satulat nopeasti selkään, kun hevonen oli ratsastuksen jälkeen sopivasti käytävällä, ja näin nopeasti vilkaistuna ei kummassakaan mitään kummempaa epäsopivuutta ollut. Satulansovittaja tuo toki lisää satuloita keskiviikkona, ja silloin vasta päästään kunnolla satuloita sovittelemaan.
Olen nyt myös miettinyt jo tulevan talven ja syksyn lisäruokintaa Marlien jokavuotinen kevättalven laihtuminen takaraivossa, ja ostinkin jo joitain luontaistuotteita lisää. Satulansovituksesta, ruokinnasta ja seuraavasta tunnista teen kaikista oman postauksen, jossa kirjoittelen kaikista yksitellen vähän enemmän.
torstai 13. heinäkuuta 2017
Chia de Gracia - munkinpippuri
Tällä kertaa meillä testaillaan Munkinpippuria. Chia de Gracian laajasta yrttivalikoimasta tämä on ollut pisimpään meidän hankintalistalla.
Chia de Gracian kotisivuilla tuotteesta kerrotaan näin:
Munkinpippuri on hormoneja tasapainottava yrtti. Käytetään hormonaalisiin ongelmiin, kuten helpottamaan ja tasaamaan tammojen kiimaoireita sekä kiimakierron säännöllistämiseen. Munkinpippuri auttaa myös imettävien tammojen maidontuotannon stimulointiin, orimaisen käyttäytymisen vähentämiseen sekä cushingintaudin tasaamiseen. Munkinpippurilla on myös hyönteisiä karkottava ominaisuus, joten se sopii myös kesäihottumaiselle.
Annostus on noin 1-2 rkl vuorokaudessa jatkuvalla syötöllä, tai kiiman aikana 3rkl/vuorokausi.
Meillä syy tämän yrtin testaamiseen oli juurikin Marlien kiimaongelmissa. Kevään jälkeen se tuntuu olleen jatkuvasti ainakin jonkinlaisessa kiimassa, välillä vähän pienemmillä oireilla ja välillä taas ihan mahdottomilla. Se pissaili jatkuvasti heiniensä päälle ja kulki häntä pystyssä muiden hevosten edessä.Meillä on yrttiä syötetty nyt noin kolmisen viikkoa reilulla yhden ruokalusikan päiväannoksella. Maistelin itse myös siemeniä pussista ja mietin, mahtaako ne kelvata meillä hevoselle ollenkaan. Marlie saattaa välillä olla tosi nirso, esimerkiksi banaani on sen lempiherkku ylitse kaikkien, mutta se ei kelpaa kuin tuoreena. Kuivatut banaanilastut syljetään heti pois suusta mikä.on sinänsä harmi, koska kuivattuja lastuja olisi paljon helpompi esimerkiksi säilyttää kesällä tallissa.
Tällä hetkellä en ole kiimaoireita sen pahemmin hevosella huomannut, vaikka se sai laidunkaveriksi myös ruunalaumasta erään herran jolle ollaan häntää nosteltu pitkin kevättä ja kesää. Siemenet maistuvat myös ruuan seassa kokonaisina ilman ongelmaa. Myöskään normaalista poikkeavaa pissailua ei enää ole ollut ainakaan omaan silmääni. Syöttämisen aloituksen jälkeen hevonen on kyllä ollut paljon kuumempi ja säpsympi, sekä liikutuksessa erittäin reipas. Siitä en tiedä, liittyykö tämä asiaan ollenkaan, koska hevoset ovat siirtyneet samaan aikaan myös laitumelle, joka saattaa sekin lisätä energian määrää hevoseen.Ostin kokeiluun pienimmän pakkauskoon mitä tuotteesta löytyi ja uskon että tällä syöttömäärällä se riittää vielä pitkään.
Saatan jossain kohtaa innostua itsellenikin yrttiä kokeilemaan ja tulen varmasti raportoimaan omista kokemuksistani myös. Jatkossa ma alamme kokeilemaan myös muita meille mahdollisesti tarpeeliisia yrttejä, joten lisää postauksia niistä on varmasti luvassa.
Meillä syy tämän yrtin testaamiseen oli juurikin Marlien kiimaongelmissa. Kevään jälkeen se tuntuu olleen jatkuvasti ainakin jonkinlaisessa kiimassa, välillä vähän pienemmillä oireilla ja välillä taas ihan mahdottomilla. Se pissaili jatkuvasti heiniensä päälle ja kulki häntä pystyssä muiden hevosten edessä.Meillä on yrttiä syötetty nyt noin kolmisen viikkoa reilulla yhden ruokalusikan päiväannoksella. Maistelin itse myös siemeniä pussista ja mietin, mahtaako ne kelvata meillä hevoselle ollenkaan. Marlie saattaa välillä olla tosi nirso, esimerkiksi banaani on sen lempiherkku ylitse kaikkien, mutta se ei kelpaa kuin tuoreena. Kuivatut banaanilastut syljetään heti pois suusta mikä.on sinänsä harmi, koska kuivattuja lastuja olisi paljon helpompi esimerkiksi säilyttää kesällä tallissa.
 |
| Vauhtia tuntuu piisaavan! |
Tällä hetkellä en ole kiimaoireita sen pahemmin hevosella huomannut, vaikka se sai laidunkaveriksi myös ruunalaumasta erään herran jolle ollaan häntää nosteltu pitkin kevättä ja kesää. Siemenet maistuvat myös ruuan seassa kokonaisina ilman ongelmaa. Myöskään normaalista poikkeavaa pissailua ei enää ole ollut ainakaan omaan silmääni. Syöttämisen aloituksen jälkeen hevonen on kyllä ollut paljon kuumempi ja säpsympi, sekä liikutuksessa erittäin reipas. Siitä en tiedä, liittyykö tämä asiaan ollenkaan, koska hevoset ovat siirtyneet samaan aikaan myös laitumelle, joka saattaa sekin lisätä energian määrää hevoseen.Ostin kokeiluun pienimmän pakkauskoon mitä tuotteesta löytyi ja uskon että tällä syöttömäärällä se riittää vielä pitkään.
Saatan jossain kohtaa innostua itsellenikin yrttiä kokeilemaan ja tulen varmasti raportoimaan omista kokemuksistani myös. Jatkossa ma alamme kokeilemaan myös muita meille mahdollisesti tarpeeliisia yrttejä, joten lisää postauksia niistä on varmasti luvassa.
tiistai 11. heinäkuuta 2017
Kuulumisia pitkästä aikaa
Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin kulunut muutamaa päivää vaille kaksi kuukautta, Syy tähän hiljaisuuteen on ollut järkyttävä kiire ja tohina elämässä. Esimerkiksi viimeisen kahden viikon aikana olen ollut töistä vapaalla yhden lauantain, joka vieräshti äkkiä kaverin kanssa tallilla ja illalla kaverin synttäribileissä ja Jazzkadulla. Jos en ole töissä, olen yleensä joko ajamassa sinne, sieltä pois, tallilla tai nukkumassa. Kuvia ja videoita on silti ehditty ottaa jonkun verran, mutta muokkaaminen on jäänyt taka-alalle.
Marlie ja kumppanit siirtyivät juhannusta ennen laitumelle viettämään kesää. Se on saanut taas kivasti massaa itselleen, ja onkin nyt tosi hyvässä kunnossa. Painomittanauhan mukaan eilen mitattuna sen paino huiteli 490-498kg välillä. Alankin nyt seurailemaan kesän jälkeen mittanauhan kanssa, mihin suuntaan paino muuttuu tulevan syksyn ja seuraavan kevään välisenä aikana. Tarkkaa mittaahan ei nauhalla saa, mutta suuntaa antavan viitteen, josta on helppo lähteä seurailemaan nouseeko paino, pysyykö se samana vai putoaako.
Välillä me ollaan käyty rannalla kävelemässä, kentällä pyörimässä ja muuten vain nautittu kesäpäivistä. Välillä joku kavereistani on myös käynyt sillä ratsastamassa ja selkään on nostettu pienempiäkin ratsastajan alkuja. Itse käyn tallilla ihan työvuorojen sallimissa ajoissa, välillä siis yöllä klo 2 iltavuoron jälkeen, joskus taas jo aamulla ennen töitä. Kuvat kertokoot enemmän.
Marlie ja kumppanit siirtyivät juhannusta ennen laitumelle viettämään kesää. Se on saanut taas kivasti massaa itselleen, ja onkin nyt tosi hyvässä kunnossa. Painomittanauhan mukaan eilen mitattuna sen paino huiteli 490-498kg välillä. Alankin nyt seurailemaan kesän jälkeen mittanauhan kanssa, mihin suuntaan paino muuttuu tulevan syksyn ja seuraavan kevään välisenä aikana. Tarkkaa mittaahan ei nauhalla saa, mutta suuntaa antavan viitteen, josta on helppo lähteä seurailemaan nouseeko paino, pysyykö se samana vai putoaako.
 |
| Marlie keväällä toukokuussa. Tästä kuvasta on helppo lähteä vertaamaan lihavuuskuntoa alempiin kuviin nykyhetkestä. |
Välillä me ollaan käyty rannalla kävelemässä, kentällä pyörimässä ja muuten vain nautittu kesäpäivistä. Välillä joku kavereistani on myös käynyt sillä ratsastamassa ja selkään on nostettu pienempiäkin ratsastajan alkuja. Itse käyn tallilla ihan työvuorojen sallimissa ajoissa, välillä siis yöllä klo 2 iltavuoron jälkeen, joskus taas jo aamulla ennen töitä. Kuvat kertokoot enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)