Viime viikko

Viime viikolla Marlie liikkui suunnilleen joka toinen päivä. Maanantaina koitin juoksutella sitä ja katsella sen liikettä, josta täällä kirjoittelinkin. Sen jälkeen se sai pari päivää vaan olla, koska oli silloin tosi laiskalla ja haluttomalla tuulella.

Ystävänpäivänä kävin itse ratsastamassa sillä ja sain kaverin mukaan kuvaamaan. Päätin laittaa sille pitkästä aikaa hackamoret päähän. Marlie ei niillä pelaa koko ajan suulla ja päällänsä ja tykkään muutenkin mennä niiden kanssa. Kädelle se painoi enemmän, kuin ennen hackamorella, mutta varsinkin alkuun oli tosi tosi kiva. Kaverini, joka ei hevosista paljoa ymmärrä, sanoi myös kentän laidalla että "oho, kulkeepa se rauhallisesti!", kun otin ensimmäiset raviympyrät. Toisella kerralla se otti jo vähän kierroksia ja pakka tuntui leviävän. Tämä on varmasti kaikkien asioiden yhteisvaikutus; oma huono istunta, joka ajaa eteen, hevonen joka ei jaksa vielä kulkea kokoajan rauhassa ja oikein päin, sekä se etten osaa tai viitsi pyytää siltä tarpeeksi. Marlie osaa kyllä kulkea ravissakin nätisti ja kaahottelematta, onhan se nähty. Itse jotenkin jäädun aivan täysin selässä, kun se alkaa lisäämään vauhtia ja koitan keskittyä vain olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi selässä ja kamppaili pitämään sen jonkinlaisessa tahdissa. Pitäisi tosiaan uskaltaa enemmän ravissakin taivutella sitä ympyrällä, vaatia pohkeesta taipumaan ja kääntymään ja pidätteillä pitää se paremmin hanskassa. Tottakai se juoksee muulina eteenpäin suorana ja pää ylhäällä, koska se on sille helpompaa, ja jos siltä ei mitään vaadi. Olen myöskin jotenkin vähän jäänyt sen kanssa junnaamaan pääty-ympyröille, koska siinä se kulkee ihan kivasti ja rauhassa. Yleensä se lähtee heti kiihdyttelemään, kun sen kääntää suoralle pitkälle sivulle. Tämän takia mietinkin jo valmiiksi seuraavaa ratsastuskertaa, johon laitan meille vanhan Minnan tunnilla käytävän tehtävän, kahdeksikkoa. Siinä ei tarvitse kokoajan junnata ympyrällä, tulee taivuttelua, suoristus keskellä ja suunnanvaihdoksia, sekä myös niitä himmaavia kurveja.

Lauantaina juoksuttelin sitä kentällä liinassa. Ajatuksena oli joko mennä selästä tai kärryillä maastoon, tai ratsastaa kentällä. Maastoilu ei käynyt, kun mukana oli lapsi, joten kentälle oli mentävä. Ratsastus vaihtui juoksutukseen, ja Marlie olikin aika säpäkkä. Alkuun se veti parit pukkilaukat, kun metsässä oli lintu, ja sen jälkeen ravaili tosi kivasti liinan päässä, omalla halulla. Meillä oli juoksutusvyö ja sivuohjat. Viritin sivuohjia hiukan alemmas vyössä. Käynnissä Marlie meni niiden kanssa ihan ok, ravissa se koitti kyllä nostaa ravin, mutta muutaman yrityksen jälkeen se alkoi hieman panikoimaan sivuohjia, kun ei saanut päätä tarpeeksi ylös. Neiti koitti vähän pakitella ja laittaa hanttiin, joten annoin sen kävellä niiden kanssa, ja otin ravailun ajaksi ohjat pois, jolloin homma taas pelasi. Marlie saa kaikista tosi pienistäkin jutuista kammon pitkäksi aikaa, joten en halua pakottaa sitä niin, että käy vahinko ja se pilaa kaiken tähän astisen työn. Seuraavaksi kokeillaan sivuohjia selästä, ja jos ja kun se niiden kanssa menee ok, täytyy vain maastakäsin pyytää sitä tarpeeksi rohkeasti niiden kanssa. Sehän aikoinaan vähän ratsastaessakin laittoi niiden kanssa alussa ravissa hanttiin, kun ei jaksanut eikä halunnut kulkea oikein päin.

Sunnuntaina kävikin sitten ratsuttaja. Marlie oli tosi kivan näköinen kamerankin takaa katsella ja meno näytti taas aikaisempaa tasaisemmalta ja paremmalta. Kenttä oli aika jäässä ja vain jostain kohtia vähän sula, joten pohja ei ollut paras mahdollinen. He tekivät töitä ravissa ja käynnissä ja hevonen tuntui kuulemma hyvältä. Siitä ei nyt sen kummempaa sanottavaa olekkaan. Kuvat puhukoot puolestaan.

Pakko vaan aina hämmästellä, miten kuvien laatu heikkenee, kun ne nettiin laittaa.

Viime viikkojen kuulumiset

Taas jotenkin kummasti viime kirjoittelusta kulunut ihan liikaa aikaa. Kone tulee avattua nykyään niin harvoin, kun instaan on niin paljon helpompi päivitellä kuulumisia ja lisäillä tallilta storyyn juttuja. Marlie saikin pari päivää sitten oman instatilin, koska omalla tililläni on seuraajia, joita ei heppajutut kiinnosta. En ole sinne siitä syystä viitsinyt hevosjuttuja sinne niin paljon lisäillä, kuin mieli olisi tehnyt.

Marlien omaa instaa pääset seuraamaan tästä linkistä @stepmarlie

Marlie on nyt liikkunut 2-4 kertaa kuukaudessa ratsuttajan alla. Tavoite on ollut kerran viikossa, mutta välillä on jäänyt joku viikonloppu välistä, kun ei olla saatu aikatauluja natsaamaan. Muuten ratsastus on ainakin omalta osaltani jäänyt liian vähälle. Ajamaan olen päässyt muutamia kertoja ja muuten olen viikolla käynyt juoksuttelemassa. Juoksutusta on tullut nyt parikin kertaa viikossa ja Marlie tuntuu olevan vähän kyllästynyt siihen. Se kengitettiin sunnuntaina ja se oli aristanut silloin toista takakinnertä, sekä moittinut ja lepuutellut samaa jalkaa myös, kun ristikkäistä etujalkaa oltiin kengitetty. Olen välillä katsellut sen ravailua ja kävelyä kentällä tarkemmin, kun se on näyttänyt vähän kankealta. Olen veikannut, että se johtuisi siitä, että Marlie on toiseen suuntaan paljon kankeampi, se on kyllästynyt juoksutukseen ja arkoo pohjia, kun on tullut paljon tilsaa. Onnu se ei millään lailla ja esimerkiksi lauantaina pellolla kahlatessa narun päässä se oli tosi vauhdikas. Selästä ja kärryiltä se paahtaa aina täysillä eteenpäin. Juoksutuksessa se välillä koittaa vähän hypätä pystyyn niinä kertoina, kun olen viimeksi päästänyt sen liian helpolla ja antanut periksi. Sekin on mennyt lähinnä sen piikkiin, että se testailee seuraavalla kerralla pitäisikö vai eikö. Kokeilin sen myös eilen käsin läpi lihaksista, eikä se aristanut mitään paikkaa. Välillä kaulasta, selästä ja lautasilta se on saattanut jotain paikkaa hiukan aristaa, mutta nyt ei ollut mitään sellaista. Eilen tutkiskelin myös takajalkoja joissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista aristusta, turvotusta tai muutakaan. Liinassa se oli kuitenkin aika haluton ravailemaan, enkä viittinyt sitä väkisin pakottaa. Kentältä pois tullessa se olisi kyllä korvat pystyssä lähtenyt maastoon kävelemään kovallakin kiireellä. 

Onneksi nyt, kun päivät pitenee, pääsen myös viikolla useammin tallille ilman vauvaa, ja pystyn silloin enemmän ajamaan ja ratsastamaan. Juoksutus on nyt ollut pakollista kunnon ylläpitämistä koska vauvan kanssa ei viikolla paljoa ajamaan ja maastoon ratsastamaan lähdetä. Kentällä pyöriminen ilman opetusta, tai edes neuvoja huutavaa kaveria on aika turhauttavaa ja olen aikalailla laiskuuksissani siitä luistanut. Onneksi olen saanut tallilla tosi paljon apua vauvan hoitamisessa, niin saan välillä rauhassa touhuta Marlien kanssa. Ihanaa kun on ystäviä, jotka on valmiita auttamaan.

Keväällä pystyn ainakin joka toinen viikko käymään ilman lasta iltaisin liikuttamassa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin. Tähän mennessä on vielä ollut sen verran pimeää iltaisin, ettei silloin enää tallille tule lähdettyä.

Marlie on mennyt ratsutuksessa ihan kivasti. Viimeisimmän postauksen jälkeen se oli melkonen energiapakkaus ratsutuksessa, kun oli päässyt edelliskerralla laukkailemaan, ja silloin he työskentelivät vain ravissa. Nyt viime kerralla Marlie pääsi taas vähän laukkailemaan, joskin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä vaa, ja toiseen suuntaan ei sitäkään vähää. Sillä on toiseen kierrokseen niin paljon huonompi tasapaino, että se kaahaa ja kaatuu aikalailla, ja kovasta lumimäärästä johtuen ei lähdetty kokeilemaan pysyykö jalat alla, vai lähteekö alta pois. Muuten se vaikutti alkuraveissa paljon rennommalta ja tasapainoisemmaltak, eikä koittanut tehdä ainakaan vierestä seuraten sel perinteisiä ravikiihdytyksiä, vaan tyytyi kulkemaan aika tasaisesti ravissa ja pääkin tuli jo enemmän eteen ja alas, eikä noussut taivaisiin. Laukkailun jälkeen sillä aina nyt löytyy virtaa tottakai. Ratsuttaja totesikin, että laukat on hyvä ottaa mahdollisimman alkuun heti tunnista, niin laukan jälkeiseen raviin jää enemmän aikaa työstää sitä taas rauhallisemmaksi.

Rosin Trekker pitäisi matkata meille tällä viikolla postissa takaisin. Rosille löytyi uusi satula ja Marlien Kieffer näyttää hiukan keikkuvan nykyään selässä, joten otan Rosin trekkerin meille takaisin ja laitan Marlien satulan myyntiin. Trekkerin saa säädettyä Marliellekkin sopivaksi. Sillä tuntuu selkä muuttuvan ja tottakai liikutuksen mukaan lihakset lisääntyy tai tippuu, joten säädettävä satula on tähän väliin ihan hyvä sille.

Viime lauantaille sovittiin Karkin kanssa peltohangessa ratsastelua. Keli olikin ihan järkyttävä, mutta lähdettiin silti, kun olin aikaisemmin viikolla päässyt niin huonosti tallille. Kokeiltiin Marlielle paksumpia ravihuppuja päähän ja ne sitten pullautti suitset neidin päästä keskellä peltoa pois. Onneksi ei kukaan ehtinyt selkään vielä siinä kohtaa. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli sen verran paljon, ettei Marlie jaksanut seisoskella paikoillaan enää siinä kohtaa. Karkki ei päässyt eikä halunnut selkään, eikä itseä sen koomin kiinnostanut sinne kavuta. Enkä kyllä tällä kunnolla ja pituudella sinne pääsekkään ilman jakkaraa. Päädyttiin siis väsäämään ohjista ja riimunnarusta liinantapainen ja Karkki juoksutteli Marlieta hetken hangessa. Marlielle täytyy varmaan teettää sen omille korville sopivat paksummat huput. Sillä on niin isot korvat, ettei mitkään valmiit ole tarpeeksi isoja. Meidän pnaiset ratsuhuput menee juostavien korvaosien ansiosta nipin napin sille, mutta se tarvitsee ajohommiin ja maastoiluun paksummat.

Tästä tuli nyt kaikin puolin sekava kirjoitus, kun ei ole tullut päiviteltyä useammin. Kannattaa seurata instasta sivuja, sinne tulee useammin päivityksiä, kuin blogin puolelle. Nyt kun saadaankin tuo trekker meille takaisin, voin kirjoittaa siitä vihdoinkin vertailupostauksen kahden eri hevosen käytössä. Onneksi vihdoin alkaa päivä pidentymään ja ilmat pikkuhiljaa lämmetä!♥

"Huii, mikä tuo on?"

Sunnuntain ratsutus

Viime sunnuntaina ratsuttaja kävi taas selässä. Marlie on ollut viime kerran laukkailuiden jälkeen aika reipas liikuttaa ja oli nytkin. Se ei alkuun tahtonut lainkaan seisoa paikoillaan ja koitti jo alkukäynneistä kiihdytellä raviin. Ravissa se ei olisi malttanut kulkea rauhassa ja koitti kiihdytellä, mutta ratsuttaja sai sen hyvin rauhoittumaan. Tällä kertaa he menivätkin vaan käyntiä ja ravia, joka oli omasta mielestäni tosi hyvä. Juteltiin ratsutuksen jälkeen hetki Marliesta ja oli kiva huomata, että hän oli samoilla linjoilla sen kanssa, että aina ei tarvitse päästä reippaammin, jos hevonen haluaa. On ihan hyvä mennä vain käyntiä ja ravua, ettei se opi siihen, että joka kerralla saa laukkailla. Olen koittanut myös maastossa ottaa välillä ihan kävelylenkkejä sen takia, että tietyissä kohdissa maastossa se on tottunut siihen, että saa mennä lujaa, esim. laukkasuora ja kotiinpäin. Välillä kun se alkaa jo ennakoimaan ja koittaa lähteä, on ihan hyvä vaan pitää se käynnissä niissäkin kohdissa ja todeta, että tänään vaan kävellään. Jos sen päästää joka kerta kiitoa kotiinpäin, se lähtee niissä kohdissa myös jatkossa. Kentällä oli myös lunta jonkun verran, joten tällainen treeni oli ihan hyvä sille.

Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä itse ajamassa neitiä kärryiltä ja toisena päivänä Karkin kanssa mennä ratsastamaan. Katsotaan jääkö ajohommat väliin, jos iskee jäätävät pakkaset. Siellä kun ei edes nollan tuntumassa pysy sormet sulana minuuttia kauempaa, kun Marlie painaa ajaessa niin pahasti ohjalle.

Selässä taas yli vuoden tauon jälkeen

Kylläpäs tuntui sunnuntaina oudolta kiivetä taas hevosen selkään. Silloin, kun tiesin Rosin lähtevän uuteen kotiin, ajattelin vielä ehtiväni ratsastaa sillä. Kengittäjä ei kuitenkaan tullut ajoissa ja kelit olivat niin huonot, että ratsastus jäi sen takia sitten väliin. Nyt kuitenkin sunnuntaina ratsastin Marliella. Sen selässä olen istunut viimeksi varmaan 2017 alkutalvesta, koska sen jälkeen meillä oli muuttamisia ja olin todella paljon töissä, jonka jälkeen tulinkin raskaaksi ja ratsastus on sen takia ollut tauolla.

Marlien ratsasti lauantaina ratsuttaja ja se tuntui aluksi aika rauhalliselta ja kivalta käynnissä, mutta heti kun aloin lyhentää ohjaa, se laittoi lisää vauhtia masiinaan ja karkaili raville. Kokeilin molempiin suuntiin kerran pari pohkeenväistöjä, mutta ne oli aikamoista juoksemista ja räpiköimistä. Itse menin aika pitkällä ohjalla alkuun (tai oikeastaan koko ajan näköjään nyt kun videoita katsoo), joten se pääsi ehkä vähän liian helposti luistamaan pidätteistä. Ikuinen istuntaongelma Marlien kanssa korostui taas heti raviin siirtyessä ja hevonen tuntui juoksevan vaan alta pois. Melkoinen noidankehä taas syntyi, kun oma istunta jäkittää etukenossa ja pohkeen irti kyljistä liian edessä ja takapuoli takakaarella. Tätä olenkin koittanut miettiä, mikä sen etukenon siellä loppujen lopuksi aiheuttaa ja Karkki sen viimein sanoi. Marlie painaa aika paljon ohjalle ravissa ja koittaa juosta pois, joten ohjiin tukeutuu selässä aivan liikaa. Lisäksi kun koitan jaloilla jarruttaa vastaan, ne siirtyy liian eteen. Onneksi Karkki oli mukana ja huuteli aina istunnasta jotain vinkkejä. On paljon helpompi keskittyä ongelmiin ja korjata niitä, kun joku on huomauttamassa niistä. Jossain kohtaa pienen pätkän ajan Marlie tuntui vähän rentoutuvan ja laskevan päätään, joka tuntui heti selkään. Pienen hetken istunta tuntui loksahtavan edes vähän parempaan suuntaan heti, kun se rauhottui ja kulki tasaisemmin. Mentiin varmaan puolisen tuntia molempiin suuntiin vähän aikaa. Tuntui vähän ´kurjalta, kun joutui vetämään niin paljon ohjasta ja siltikin hevonen pyrki kokoajan käynnistä raviin.


Suunnittelinkin nyt sitä, että seuraavaksi varmaan ratsastelen kerran viikkoon kuolaimen kanssa Marliella niin, että sillä on sivuohjat. Jos se tänään juoksutuksessa menee niitten kanssa yhtä kivasti, kuin viime viikolla, uskallan ne laittaa sille jo ratsastaessakin. Muuten jos ratsastan ilman sivuohjia, käytän sillä hackamorea niillä kerroilla. Hackamoren kanssa se ei paina ohjalle läheskään niin paljon ja on niiden kanssa rennompi. Pyrin juoksuttamaan sitä kerran viikkoon joko sivareiden kanssa tai ilman, riippuen vähän, mitä sillä milloinkin on tehty. Muuten koitetaan päästä ajelemaan kärryillä nyt ainakin muutama kerta vielä kotona ja sen jälkeen voitaisiin jossain kohtaa mennä jo radalle kokeilemaan niitäkin. Jossain kohtaa aion kyllä käydä ottamassa jollain muulla hevosella ratsastustunnin mielenkiinnosta ja katsoa saadaanko istuntaa yhtään korjattua, vai jatkuuko könötys vaikka alla olisi vähän tasaisempi hevonen.

Kuvia ei tältä reissulta tullut, mutta Karkki kuvasi pienen videon.


         

Ratsuttajan alla

Marlie pääsi lauantaina taas ratsuttajan käsiin. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, joten sain hieman kuvamateriaaliakin.
Juoksutin Maran keskiviikkona ja se tuntui heti alkuun jo tosi kivalta ja oli kumpaankin kierrokseen tasainen. Jossain kohtaa aloin jo jopa miettimään, että kumpi kierros sille onkaan ollut vaikeampi mennä, kun oikeaankin kierrokseen se meni tavallista paremmin. Tällä kerralla uskalsin myös kokeilla sille sivuohjia. Niitä käytettiin toissa syksynä Minnan valmennuksissa ratsastaessa ja silloin Marlie vielä välillä vastusteli niitä, joten silloin puhuttiin etten niitä itsekseni käyttäisi vielä toistaiseksi. Nyt Marlie on jonkun verran tottunut kuolaimeen ja tuntumaan, joten ajattelin että se sietäisi sivuohjat jo paremmin. Ja oikeassa olin! Neiti kulkikin tosi kivasti niitten kanssa, tosin jouduin aika paljonkin pyytämään sitä eteen raviin, kun se koitti hetken päästä siirtyä itsekseen käyntiin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen jos sitä saa pyytää enemmän eteen, kuin että se juoksee pakoon pää taivaaissa.

Ratsuttajan kanssa Marlie pääsi tekemään perus ravityöskentelyä alkukäyntien jälkeen ja laukkailemaankin ensimmäistä kertaa. Marliella on maastossa laukkailtu, mutta kentällä se lähtee helposti puskemaan pohjetta vasten ja yleensä lopputulema on se, että sieltä tullaan alas rytinällä. Oli ilo katsoa kun neiti laukkasikin ympyrällä melko rauhallisesti. Useamman noston jälkeen alkoi kierrokset vähän nousemaan ja Marlie olisi halunnut kokoajan laukkailla. Aika nopeasti se kuitenkin tyytyi toteamaan että nyt ei enää mennäkkään ja rauhottui ravailemaan rennommin. Ratsuttajan mukaan se olikin paljon rauhallisemman ja suoremman oloinen, jolta se keskiviikkona juoksutuksessakin tuntui. Alla vielä muutama videopätkä lauantailta.

               

Irtipäästäminen on alku uuteen

Jotkut varmaankin bongasivat jossain kohtaa Rosin myynti-ilmoituksen netistä. Instassa seuraavat tietävät, että Rosi on matkustanut tänään uuteen kotiin. Neiti lähti nyt ylläpitoon vuoden sopimuksella ja sinä aikana uuden kodin olisi tarkoitus hänet ostaa, jos hevonen heillä viihtyy ja siitä tykkäävät. Lokakuussa Marlien ylläpitäjä sanoi ylläpitosopimuksen irti ja hevonen piti hakea marraskuun loppuun mennessä. Silloin mietin hetken Marlien antamista ylläpitoon uudelleen toiseen paikkaan. Se on kuitenkin niin herkkä, etten halunnut laittaa sitä enää eteenpäin. Kun Marlie tuli takaisin. tiesin että jompikumpi hevosista täytyy jossain kohtaa laittaa pois. Viime vuoden alussa muutettiin taloon, johon saatiin hevoset omaan pihaan ja Rosi alun alkaen hankittiin Marlien kaveriksi ja rauhallisemmaksi maastomopoksi. Siinä talossa asuminen ei kauaa kestänytkään ja keväällä piti äkkiä löytää kolmelle hevoselle paikat. Silloin Marlie lähti ylläpitoon ja Rosi ja Hali takaisin Poriin meidän mukana. Hali lähtikin takaisin omistajilleen kesän aikana ja Rosi jäi vielä meille.

Marliella olisi tarkoitus startata vielä raveissa ja sen liikuttaminen vaatii nyt vähän enemmän panostusta. Rosi on muutenkin ollut aikalailla omissa oloissaan, koska sille on ollut vaikeaa löytää tarpeeksi päteviä liikuttajia muutamaa lukuunottamatta. Aika ei yksinkertaisesti kaikille riitä ja Rosin tallilla painaa vielä tallivuorot päälle, Marliehan on täysihoidossa. Nyt Rosi saa toivottavasti suhteessa tarpeeksi ja enemmän liikuntaa. Se sai myös tarhakavereita, joita sillä ei Halin lähdön jälkeen ole ollut. Rosi vaatii muutenkin ihmisen tai muutaman, jotka jaksaa touhuta sen kanssa enemmän, mihin itselläni tällä hetkellä on aikaa.

Kaikista järkevimmältä tuntui antaa se ylläpitoon osto-oikeudella. Näin itse saisin varmistuttua, että se pääsee sellaiseen paikkaan, jossa sen kanssa tullaan toimeen ja jossa se itse viihtyy. Jos ongelmia ilmenee, saan sen ylläpidosta takaisin, eikä se lähde kiertoon suoraan, niin kuin myynnin kautta voisi lähteä. Aina ei voi olla varma mistään, mutta uskon ja toivon, ettei hänestä myynnin jälkeenkään enää haluta luopua uudessa kodissa. Ja jos halutaan, toivottavasti voin Rosin takaisin itselleni lunastaa tilanteen salliessa. Parin vuoden sisäänhän minulla olisi jo varmaankin mahdollisuus Rosi ottaa takaisin.

Huomenna aamutallissa voi iskeä pieni ikävä, kun ei kukaan juoksekkaan vastaan aamuheinille. Toivottavasti Rosi viihtyy uudessa kodissa. Jossain kohtaa varmasti häntä menen sinne paikan päälle. Ja kiitos erityisesti Rosin luottoliikuttajille, jotka ovat jaksaneet hänen kanssa touhuta, kun en itse ole pystynyt♥

Marlie maneesilla

Käytiin lauantaina ratsutalli Cruisen maneesilla Kullaalla. Marlien liikuttaja oli siis varannut maneesin omaan käyttöön tunniksi.
Lastaaminen kotona koppiin olikin yllättävän vaikeeta ja meni varmaan 30min ennen kuin saatiin Marlie vihdoin kyytiin. Tämä koppi on matalampi, kuin se, jolla se tuotiin Hämeenlinnasta kotiin, joten se tuntui taas pelkäävän lyövänsä päänsä kattoon. Maneesilla kaikki meni suht ok, neiti oli tosi rento ja toimiva juoksuttaa alkuun liinassa, mutta ratsastaja selässä keräsi kierroksia. Yhteinen sävel löytyikin vasta, kun ratsastaja menikin harjoitusravia lopussa, eikä keventänyt. Marlie muuttui ihan silmissä ja vaikka loppuravi olikin ehkä enemmän käynnin ja ravin sekoitusta ja hiippailua, oli sekin omasta mielestäni parempi, kuin kiitoravi pitkin maneesia.

Kotiin päin Marlie lastautuikin tosi hyvin ja matkustaahan neiti osaa aina tosi rauhallisesti ja hiljaa. Kotona odotti Rosa-tyttö, joka oli koko meidän reissun ajan kulkenut aidan viertä ja odottanut Marlieta kotiin. Näistä neideistä onkin tullut oikein hyvät ystävykset.

Tähän reissuun aikaa meni kiitettävät 7 tuntia, joka on aika pitkä repäisy tunnin ratsastuksesta. Sen takia näitä maneesikeikkoja ei varmaan kovin usein tulekaan. Nyt olisi tarkoitus päästä radalle kokeilemaan uusia kilpakärryjä ja katsella miten neiti ylipäätään juoksee radalla. Ratsuttaja tulee taas ensiviikon sunnuntaina. Toivotaan, että silloin muistaisin itse ottaa kameran mukaan ja olisi hyvä keli kuvailla. Alla oleva video on kuvattu maneesireissulta sekä kameralla, että GoProlla selästä. Tunnin ratsastus meni aika nopeasti, joten en edes itse tajunnut ajatellakaan selkään menoa.

Ihanaa vuoden alkua kaikille ❤