Ratsastamassa saikun jälkeen

Tästä postauksesta tuli valitettavasti paljon lyhyempi, kuin mitä se aluksi oli. Kirjotin tämän jo viime viikolla, ja juuri viimeistä virhettä korjatessa koko homma pyyhkiytyi pois ja blogger tallensi tyhjän sivun. Nyt ei ole enää asiat niin hyvin muistissa, joten näillä mennään.



Marlie sai klinikkakäynnin jälkeen lomailla rauhassa. Itse olin hevosvahtina torstaisen jälkeisen viikonlopun ja Marlie jäi tallin pihaan, joten pystyin hoitelemaan sen jalkoja hyvin. Sen jälkeen palasinkin itse töihin, joten en päässyt liikuttelemaan. Marlie palasi sunnuntaina laitumelle ja lomaili siellä viime viikkoon, jolloin kävin ratsastamassa kentällä hiukan.

Heti alkuun Marlie vaikutti tosi rauhalliselta ja ajattelin sen johtuvan kuumuudesta. Tein käynnissä hetken töitä ja se tuntui ihan hyvältä, Askel ei ollut takaa enää ainakaan selkään niin tönkön oloinen. Marlie tuli kivasti pidettäistä vähän pyöreämmäksi, odotti rauhassa ja tuli tosi rauhalliseksi. Sen jälkeen otettiin pieniä pätkiä ravia lävistäjällä, ympyröillä ja kahdeksikolla. Neiti tuntuikin tosi oudolta ravissa ja pyysin miestä ottamaan videota siitä. Askel ei pomputtanut ja ollut niin töksäyttävä kuin Marliella yleensä ravissa, vaan tuntui enemmänkin, että toinen takajalka tulisi paljon hitaammin perässä. Mieskin kommentoi että toinen takajalka vaan "raahautuu mukana" ja tottakai pelkäsin pahinta. Marlie oli silti mukavasti menossa ja olisi tykännyt ravailla pidempäänkin. Ravissakin se tuli kivasti pidätteistä rauhallisemmaksi, edestä pyöreäksi, eikä painanut ohjille niin kuin normaalisti. Sain jopa ohjata sitä pohkeilla ja välillä jopa pyytää vähän eteenpäin, kun ravi meinasi tippua pois. Hevonen tuntui siis tosi hyvältä ratsastaa ravissakin, rentoutui ja kuunteli.



Mentiin loppujen lopuksi vaan noin 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta käynnissä. Jäi tosi hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka hevonen tuntui oudoltakin. Myöhemmin videoita katsoessani ei meno näyttänytkään niin pahalta, mitä se selkään tuntui. Ilmeisesti Marlie ravaa nyt letkeämmin ja se vaan tuntuu itselleni oudolta, koska olen tottunut siihen, että se painaa ohjalle ja kiitää eteenpäin töksähtelevällä askeleella. Käynnissä se ei ollut vielä ihan puhdas nytkään, mutta ainakaan selkään se ei tuntunut enää niin epämiellyttävältä. Seuraavana päivänä Karkki kävi Marlien kanssa maastossa kävelemässä ja ravailemassa. Marlie oli kuulemma reipas, mutta ravissakin ihan kiva ja pysyi hanskassa. Sen enempää ei nyt Marlieta ollakaan ehditty ratsastella, koska jalka piikitettiin uusintahoidolla viime perjantaina, josta luonnollisesti tuli taas sairaslomaa. Eikä Marlie oikeastaan ole edes sen jälkeen ollut meillä ;)

Parempia uutisia klinikalta!

Mara ja Karin

Käytiin Porin hevosklinikalla kuvauttamassa ja Marlien jalat pari viikkoa sitten. Takapään kankeus ja haluttomuus liikkumiseen jatkui vasemman takajalan piikityksen jälkeen, joten seuraava vaihtoehto oli kuvata jalat. Myös eläinlääkärin kädessä kotitallilla, oli kinner lämmin edellisen päivän liikutuksen (ja kylmäyksen) jälkeen. Marlie meni suht koht hyvin koppiin kotoota lähtiessä ja oltiin varattu hyvin aikaa lastaukseen. Ensin juoksutettiin Marlieta klinikan pihassa ja eläinlääkäri katsoi liikettä ja taivutteli. Tällä kertaa ei vasen takanen reagoinutkaan taivutukseen, vaan oikea! Itse olin varma, että oltiin jossain kohtaa menty sekaisin ja se oli sama jalka yhä edelleen. Siirryttiin sisätiloihin, rauhoitettiin hevonen ja alettiin kuvaamaan jalkoja. Marlie vähän kammoksui klinikan sisätiloja ja kumimattoa, sekä otti pihassa kimmokkeita ohi ravailevista hevosista. Korvapallot se ravisteli reissun aikana pois ainakin kymmenen kertaa, mutta oli muuten erittäin rauhallinen ja kiltti.
Kuvista paljastuikin oikean takajalan alanivelessä etupuolella kalkkeumaa, joka on luutunut. Se on ns. ylimääräistä ja haittaa liikkeessä. Sen sijaan vasemman takajalan kinner oli täyttynyt nivelnesteestä, nivelrako täyttynyt ja noussut, niin kuin sen kuuluisikin olla! En itse uskonut todellakaan, että piikitys olisi auttanut siihen noin hyvin, mutta pakko se oli uskoa, kun kuvat omin silmin näki. Viimeksihän nivelneste oli ihan vetistä ja nivelet painautuneet yhteen, kun neste oli vähissä ja ohutta. Muuten jalat oli hyvät kuvien perusteella, irtopalojenkin osalta.

Mara ja Karin maastossa

Kyselin vaivasta ja siitä, kannattaisiko sitä lähteä hoitamaan. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti. Jatkosta saatiin liikunnan suhteen neuvoksi käyntiä ja laukkaa, ravi on huonoin vaihtoehto tässä tilanteessa. Muuten kuulemma täytyy mennä muuten niin, miten toinen pystyy. Vaivahan ei mihinkään sieltä katoa, ja oireita voi vaan helpottaa piikityksillä. Tässä kohtaa pitäisi riittää kuulemma piikitys vuoden välein, mutta tarvittaessa 6kk välilläkin voidaan mennä.

Oikean takajalan "uuden" löydöksen hoidoksi saatiin heti piikitys niveleen kortisoni+hyaluroni, ja puhetta oli toisesta piikityksestä noin parin-kolmen viikon päästä. Loppupäivän Marlie sai olla tarhassa ja yön sisällä, seuraavana päivänä sen sai laittaa jo laitumelle. Sen jälkeen piti pitää vapaata 3-4 päivää liikutuksesta, ja sen jälkeen sai palailla pikkuhiljaa asteittain normaaliin liikutukseen.

Laitsal on kivaaa!

Kävelytreeniä (video)

Marlie on saanut nyt viikon ajan liikkua kävellen selästä, tai miksei maastakin. Ennen juhannusta käytiin Karkin kanssa tallilla ja hän ratsasti Marliella kentällä aikalailla juurikin puolisen tuntia käyntitehtäviä. Marlie oli aika jäykän näköinen takaa, varsinkin loppua kohden näytti mielentäni vielä jäykemmältä. Tilanne on silti ollut huonompikin mielestäni kun olen sitä maasta seuraillut. Tällä kertaa sitä sai kuulemma ratsastaa kunnolla jo pohkeella, kun yleensä pieni hipaisu jo laittaa menokengät tanssahtelemaan. Ihan kiva välillä niinkin, että saa miettiä enemmän pohkeella eteen, kuin että miten saa hevosen rauhoittumaan. Marlie sai sunnuntaina kengät jalkaan. Maksimolla ei vielä kenkiä ole, joten mennään tänään laitumella Marliella ja Maksimo saa olla siinä seurana. Reilusta viikon kävelytyksestä oli puhe, ja piikityksestä tuli viime torstaina viikko, joten pikkuhiljaa uskaltaa varmaan ottaa pätkä kerrallaan vähän ravia mukaan liikutukseen. Meillä on laidun hyvällä paikalla mäessä, jossa olisi tosi hyvä treenata loivassa pitkässä mäessä ihan käynnissä näin vähän ravissa aluksi, myöhemmin reippaamminkin.

Maksimo

Katsotaan jos tänäänkin innostuisin kuvailemaan vähän parempaan videota tallilta🤔 Kuvat ja alla oleva video on kuvattu viime torstailta ja otin hätäseen klipin sieltä täältä, kun pelkät valokuvat ei oikein tuntuneet onnistuvan silloin.

Sairaslomalla

Viime viikolla eläinlääkäri kävi. Hän katsoi Marlien liikettä suoralla juoksuttaen käynnissä ja ravissa taivutusten kanssa. Oikea takanen reagoi taivutukseen polvesta ja kintereestä 1/5. Marlie oli tosi haluton juoksemaan lainkaan viimeisten taivutusten jälkeen, ja jouduin vähän repimään sitä perässä, että saatiin edes muutama askel aikaiseksi, jotta eläinlääkäri pystyisi liikettä katsomaan. Hevonen rauhoitettiin sen verran hyvin, että näytti hetken aikaa siltä, että se kaatuu eläinlääkärin päälle. Itsellä on selkä reistaillut enemmän nyt lähiaikoina, joten tuotti aikamoista tuskaa koittaa pitää jalasta kiinni, kun Marlie nojaa päälle ja tujusta rauhoituksesta huolimatta nyppäsi jalkaa aika ärhäkkäästi. Sieltä tulikin kommenttia, että on aika tulinen luonne neidillä ja muutama merkitsevä katse.
Polvi saatiin piikitettyä hyvin, kun pidin vastakkaista takajalkaa ylhäällä. Kinnernivel olikin hankalampi, kun piti yrittää pitää mahdollisimman liikkumatta jalkaa paikallaan ja ensimmäisellä yrityksellä Marlie tempaisi aika vauhdilla kintusta. Piikitys ei sitten siihen niveleeseen onnistunutkaan, koska neula ei mahtunut niveleitten väliin. Piikitettiin viereiseen, koska niillä on kuulemma yhteys toisiinsa, ja lääke vaikuttaa siten myös. Tenttasin, mikä ekassa nivelessä oli ongelmana, ja nivelet olivat kuulemma painuneet sen verran toisiinsa jo kiinni, ettei neulan mentävää rakoa löytynyt. Tämä ehkä huoletti omaan korvaan kaikista eniten. Nivelneste näytti olevan ihan vettä, eläinlääkärin mukaan sen kuuluisi olla venyvää ja limaista. Tämä siis varmaankin on aiheuttanut myös kintereessä nivelien painautumista yhteen päin. Nivelissä oli siis tulehdusta ja rikkoakin jo. Selvää tietysti oli jo ennen tätä, että vaiva on jo jonkin asteinen, kun Cartrophenin kahdesta piikistä ei ollut huomattavaa apua tilanteeseen. Kyselin jatkosta ja sain ohjeet liikutukseen. Eläinlääkärin mukaan tilanne oli niinkin "hyvä", että tämä yksi piikitys saattaisi jo tehota, eikä toista tarvita. Nyt saatiin ohjeeksi pitää Marlie laitumella Maksimon kanssa kolme päivää. Sen jälkeen saa pikkuhiljaa alkaa kävelyttämään reilun viikon ajan selästä. Sen jälkeen saa mennä kaikkia askellajeja läpi, juoksuttaa ja katsoa liikettä. Jos kolmen viikon kuluttua liike ei ole parantunut, niin sitten piikitetään vielä uudestaan.

Maksimon iltarallit kun Marlie oli kentällä 

Marlien tulevaisuus on nyt paljon ollut mietinnässä. Alun alkaen en kovin toiveikas ollut, kun jalkavaivoja alkoi ilmaantumaan ja mietin, että olen tyytyväinen, jos se menisi edes toisen hevosen kaverina jatkossa. Ajatuksenahan on ollut jo pitkän aikaa se, että viimeistään ensi vuoden syksyllä ostaisin uuden hevosen ja Marlie astutettaisiin ja pidettäisiin sen kaverina. Toki oli ajatuksena sillä myös ratsastaa ja ajaa normaalisti, ennen kuin jaloissa alkoi olla häikkää. Nivelillehän parasta lääkettä on liike, koska se tuottaa lisää nivelnestettä. Varsinkin tässä tapauksessa on siis erityisen hyvä, että Marlie liikkuu paljon laitumella kävellen pitkin päivää, eikä seiso pihatossa tai karsinassa nyt nököttämässä paikallaan. Itse olen kuitenkin skeptinen sen suhteen, kuinka kauan jalat pysyy oikeasti hyvinä ja sellaisina, että hevosta kannattaa pitää. Alun alkaenhan olin sitä mieltä, että jos niveliä täytyy alkaa piikittelemään, niin Marlie mieluummin laitetaan kokonaan pois. Nyt kokeillaan ja katsotaan mihin suuntaan vointi menee, tarvitaanko toista hoitokertaa ja miten jatko sujuu. Kerran pari vuodessa voin vielä jonkun aikaa suostua jalkoja hoitelemaan piikityksillä, mutta siitä kun väli alkaa tihenemään, täytyy miettiä jo muita vaihtoehtoja.

Marlie ja Karin. Rooohkea heppa!

Tässä Marlie laitumella, kun Maksimo tuli kopilla pihaan. Ei paljoa jalat vaivannu ;)

Nyt Marlie on lomaillut laitumella sen kolme päivää, alkuviikolla sai hiukan liikettä laitumella kävellen ja oli reipas oma itsensä. Se ei siis ole missään vaiheessa ontunut kunnolla, tarhassa liikkunut normaalisti ja liikutuksessakin ollut vain jäykän näköinen takapäästä. Senhän takia me vaihdettiin satulaakin, kun selässä oli samaan aikaan jumia ja luultiin, että satula on selkää kipeyttänyt. Kiefferihän aavistuksen ehkä keikahti silloin eteenpäin ja satulan vaihdon jälkeen Marlie menikin paremmin. Jonain päivinä se on ollut hyvä ja normaali, jonain päivinä jotain siltä väliltä ja jonain päivinä se ei ole halunnut vapaanakaan kentällä liikkua mihinkään kuin kävellen. Huomenna mennään selästä käsin liikuttamaan Marlie ja Maksimo. Maastossa olisi kivempaa, mutta mennään toistaiseksi vielä kentälle, koska Marlieta ei olla vielä ehditty kengittää ja se arkoo soratiellä ilman kenkiä. Nyt toiveikkaana katsellaan muutama viikko eteenpäin ja toivotaan, että lääkkeistä oli hyötyä!

Kesälomalla

Kylläpäs blogiin kirjottelu on jäänyt taas vähäiseksi. Itse olin viime kuun töissä, joten silloin luonnollisesti aika oli kortila jo pelkän talleilun suhteen. Marlie on ollut nyt alkukesän aikana jäykkä takapäästä. Eläinlääkäri sitä kävi katsomassa joku aika sitten ja anti silloin Cartrophen-piikit laitettavaksi. Piikit laitettiin ja annetiin rouvan hetki olla, ja sen jälkeen kokeiltiin hiukan liikuttaa. Selästä Marlie meni ihan kivasti, oli vähän jäykän oloinen, mutta ei huomattavasti parempi, eikä pahempikaan. Kunnolla ontunut se ei ole mitään jalkaa, vaan on selvästi jäykkä takaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi liikuttaa normaalisti, ajaa paljon kärryillä ja laukkuuttaa, jotta takapolviin ja muuallekkin takapäähän saataisiin lisää lihasta tukemaan polvia. Itse en ehtinyt taivutuskokeeseen paikalle mutta kaveri kertoi kaikki ja sanoi myös, että Marlie oli taivutuksen jälkeen lähtenyt tosi kankeasti käytävältä liikkeelle. Molemmat takajalat siis reagoi taivutukseen, takapolviin kohdistui vaivan paikka.

Ratsastuksen jälkeen kokeilin taas joku kerta maasta käsin katsoa liikettä. Marlie paahtaa selästä ja kärryiltä niin kovalla innolla eteenpäin, ja näyttää yleensä vaan maastakäsin haluttomuuden liikkumiseen. Tästä syystä meillä on nyt ratsastus ja ajaminen jäänyt vähemmälle ja Marlie on ulkoillut yötäpäivää, sekä nyt myöhemmin siirtyi laitumelle, jossa liikkuu paljon. Yhtenä kertana hän ei suostunut liinassa menemään kuin kierroksen ravia molempiin suuntiin, päästin vapaaksi ja seisoskeli vaan paikoillaan. Jätettiin homma siihen siltä erää. Viikon päästä Karkki puuhaili maastakäsin hiukan, silloin ilmeisesti oli mennyt hiukan paremmin. Viime viikolla koitettiin taas liinan päässä katsoa, löytyykö halua kulkea, ja kyllähän sitä löytyi. Marlie laukkaili oma-alotteisesti molempiin suuntiin, ravaili reippaasti ja sitä sai enemmän pidättää ja himmailla, kun käskeä. Näytti siis enemmän siltä normaalilta Marlielta. Eilen käytiin pieni kävely kaverin kanssa maastossa selästä, mutta käännyttiin aika pian takaisin kentälle, kun tiellä oli uutta soraa ja hevoset arko kavioita ilman kenkiä. Mentiin ihan pikku hetki kentällä ja kokeilin muutamat raviympyrät Marlien kanssa. Hän oli koko päivän tosi rauhallinen ja torkkui käytävällä, joten ratsastaessa se oli myös mkavan virkeä, mutta ei sellainen yleinen höyryveturi, mitä yleensä. Saatiin maastossa mennä ihan vapaalla ohjalla ja kentällä ravissa pystyin säätelemään hyvin ravin vauhtia, jos neiti koitti kiihdytellä. Ainakin selkään tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta. Takapää ei nyt tuntunut selkään niin jäykältä käynnissä, eikä ravissakaan ollut enää kamalaa eroa. Marlie oli viimeksi ratsastaessa ennen ell käyntiä ja piikityksiä tosi toispuoleinen ravissa ja toiseen kierrokseen oli jopa vaikea keventää ja koittaa istua. Eläinlääkäri tulee huomenna katsomaan jalat uudestaan, ja olen itse sillä kannalla, että haluaisin jalat kuvauttaa. Cartrophenin olisi pitänyt auttaa kuitenkin jonkun verran, että hevosta pystyisi liikuttamaan edes normaalisti. Ei ole kuitenkaan Marlien tapaista himmailla juoksutuksessa ja olla yhtään haluton, joten sen takia olen huolissani jaloista. Se ei kuitenkaan onnu, vaan on enemmänkin jäykkä.

Maksimo kaikkensa antaneena 20 minuutin kävelyn jälkeen 

Marlielta otettiin kengät pois ennen laitumella vientiä, koska se saattaa potkia kaveria tutustumisvaiheessa ja nyt kun sitä ei ole aktiivisesti liikutettu, ei se niitä tarvitse. Kaviot on pysyneet nyt tosi hyvässä kunnossa öljy+betadine seoksella! Marlien laidunkaverina on naapurista suokkiruuna Maksimo. Heistä on tullut aivan loistava parivaljakko ja Maksimo on niin kiintynyt Marlieen, että huutelee heti perään, jos Marlie katoaa näköpiiristä. Maastossa nämä kulkevat kivasti yhdessä ja Marlie ei ole Maksimolle läheskäämn yhtä kiukku, mitä muille hevosille. Marlie on nyt lähinnä ollut vaan tammojen kanssa samassa tarhassa, joten sukupuolella voi myös olla vaikutusta. Maksimo on muutenkin tosi kiltti, vanhempi herra, eikä provosoidu Marlien kyöräyksestä, joten tulevat loistavasti toimeen kyllä. Maksimo ei kauheesti kentällä halua liikkua, mutta eilen kyllä suostui Marlien perässä tulemaan kävellen, kun ensin vähän kokeili pukittaa pienesti paikallaan. Saadaan nyt Maksimolla myös kesän aikana ratsastaa jonkun verran, valitettavasti ilman Marlieta se vaan on hankalaa, kun ovat toistensa perään niin paljon.

Hepoille tehtiin tälläinen katos laitumelle. Marlien on tottakai päästävä sinne aina, kun toinen haluaisi.

Puolihoito, täyshoito, oma talli vai mikä?

Tässä jo reilu kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän hevosenomistajana on tullut pidettyä hevosia jos jonkinlaisella tallipaikalla. Itsellä on aina haaveissa ollut saada pitää hevoset omassa pihassa, ja mieluiten pihatossa karsinamahdollisuudella ja mahdollisimman vapaalla heinällä. Itselleni on tärkeää se, että hevonen saa ulkoilla mahdollisimman paljon ja päästä liikkumaan itsenäisesti. Pihattolauman täytyy myös olla sellainen, että kaikki hevoset saavat kulkea vapaasti omasta tahdostaan sisään ja ulos niin halutessaan.

Tallikissa Pörri

Ensimmäinen ponini oli läheisellä ravitallilla täysihoidossa. Se asui pääasiassa karsinassa, mutta joskus se sijoitettiin varsojen kanssa pihattoon puhkurin vuoksi ja pitämään kakaroita kurissa. Aikamoinen pomottaja se osasikin välillä olla, mutta homma toimi. Karsina siivottiin päivittäin ja hevonen vietiin ulos ja sisään. Kaviokuumeen iskiessä ihana tallinpitäjä oli jo käytävällä kylmäämässä ponin jalkoja oma-alotteisesti, kun pyyhälsin paikalle. Hän myös otti ponin vuoltavaksi kengittäjälle, jos en päässyt itse paikalle ja tarvittaessa buukkasi eläinlääkäriä, oli jopa mukana silloin, kun poni piti lopettaa. Saimme myös haudata ponin tallin maille. Hinta oli todella edullinen ja siihen sisältyi ruuat, kuivikkeet ja loimitus joskus, kun sitä tarvittiin. Väittäisin, että tänä päivänä ei mistään samanlaista paikkaa enää näin halvalla saisi. Auttelin muiden hevosten kanssa välillä tarhaamisessa, iltatalleissa ja muissa hommissa, mutta se ei varsinaisesti kuulunut tallipaikkadiiliin, vaan tein hommia omasta halusta.

Marlie on ollut täysihoidossa ja on nytkin. Suurin osa rehuista kuuluu tallivuokraan, tallinpitäjä kengittää edullisesti ja laittaa irtokengätkin takaisin heti tarvittaessa. Hevonen loimitetaan aina tarvittaessa, se saa väkirehut aamulla ja illalla, heinää useita kertoja päivässä ja vedet ulos kesällä ja talvella. Tässä ei paljoa itse tarvitse huolehtia kuin liikutuksesta ja varusteista, joka sopii tähän hetkiseen elämäntilanteeseen oikein hyvin. Karsina siivotaan ja kuivutetaan kunnolla ja jos Marlielle olen välillä unohtanut vaikka BOTin tarhaan ja ehtinyt lähteä kotiin, he sen ottavat siltä pois. Onneksi on nyt tälläinen paikka, jossa ei tarvitse itse joka päivä huolehtia käymisestä, vaan voi oikeasti luottaa siihen, etä hevonen hoidetaan kunnolla joka päivä!

Joissain talleilla puolihoidossa on karsinan ja tarhan siivoaminen kuulunut omistajalle, toisessa paikassa kaikki muut hommat hoidettiin tallin puolesta, mutta omistajalle jäi tarhan siivoaminen. Senkin pystyi joiltain päiviltä jättämään välistä, ja siivoamaan enemmän toisena päivänä, joten päivittäin ei ollut pakko käydä. Yhdellä tallilla sopimukseen kuului aamu- ja iltatalleja muutamia vuoroja kuukaudessa. Tällöin jokainen hoiti hevoset vuorollaan aamutallissa ulos rehujen jälkeen. Tarhoissa oli vapaa heinä, joten päivällä ei tarvinnut käydä. Iltatalliin kuului rehujen antaminen, vesien täyttö, iltaheinät karsinoihin ja hevoset sisään. Karsinat siivosi ulkopuolinen. Tässä oli itselläni jonkun verran haasteita pitkän työmatkan ja vuorotyön kanssa, mutta porukka pystyi vaihtamaan vuoroja aika hyvin jos tarvitsi. Isommat työt, korjaukset, siivoukset tehtiin talkoovoimalla.
Yhdellä tallilla paikan omistaja vuokrasi tiloja ja omistajat jakoivat tallivuorot keskenään. Kuivikkeet ja heinät piti omistajien tilata porukalla, päiväheinien jaossa auttoi paikan omistaja. He myös tulivat todella paljon vastaan ja pystyivät auttamaan tallivuoroissa tiukan paikan tullen, pitivät tilat siisteinä ja toimivina ja korjasivat heti, jos jotain meni rikki.

Meillä on ollut hevosia myös omassa pihassa, joskaan ei kovin kauaa. Silloin hepat oli pihatossa ja heinää annettiin 3-4 kertaa vuorokaudessa. Joskus aiemmin myös ponini oli meillä muutaman kesän kotipihassa laiduntamassa. Talvella lämmitettävä kuppi piti täyttää aamuin illoin, rehut annettiin kerran päivässä, yleensä illalla. Huonoja puolia omassa tallissa oli ehkä se, että kukaan ei ollut auttamassa, jos ei kotipuolesta löytynyt apua. Itse aika sosiaalisena ihmisenä kaipasin myös muita hevosihmisiä hääräämään tallille. Meillä onneksi mies ruokki aamuisin hevoset töihin lähtiessään, kun itse makasin päivittäin raskauspahoinvoinnin takia sängyn pohjalla. Pihatto oli todella helppo siinä mielessä, ettei hevoset tarvinneet kuin heinää, vesikupin täytön ja rehut. Marlie oli aikamoinen hirviö Rosille ja Halille, ja se aiheuttikin ongelmia, kun pihaton ja tarhan alue oli huonon muotoinen hevosten liikkuvuuden kannalta. Pihatosta aukeammalle alueelle piti mennä kujaa pitkin ojan yli ja yleensä hevoset vain päivysti pihan puolella portilla ja siinä kohtaa Marlie jahtasi muita pois vesikupilta. Tätä koitettiin ratkaista viemällä heiniä pidemmälle tarhaan. Jatkossa alueet olisi muuttuneet ja sinne oltaisiin rakennettu karsinat ja erilainen kulku pihatosta tarhaan.

Kaikenlaisia paikkoja on tullut vastaan, pääasiassa hyviä. Näissä talleissa, jossa hoidetaan hevoset kukin vuorollaan, täytyy olla toimiva ja toimeentuleva porukka. Yleensä se pitää paikkansa, että mitä enemmän on ihmisiä, sitä enemmän tulee myös kiistatilanteita, kun on monia erilaisia mielipiteitä. Pääasiassa kaikilla talleilla on ollut hyvä porukka ja on ollut kiva harrastaa. Poikkeuksiakin valitettavasti löytyy, mutta harvemmin. Valitettavasti välillä kuulee sellaisistakin paikoista, joissa hevoset eivät saa rehujaan tai pääse tarhaamaan niin kuin on sovittu, ja tiedän tuttavienkin keskuudessa, että tälläistä on tapahtunut. Onneksi omalle kohdalle ei ole osunut mitäään vastaavaa. Muutamasta paikasta olen halunnut pois, koska harrastaminen ei ole enää ollut kivaa, kun henkilökemiat ei ole kohdanneet. Itse en mihinkään isoihin välikäsiin ole joutunut, mutta muidenkin riitelyä on inhottavaa seurata sivusta.

Itselleni ideaalein järjestely olisi sellainen, että hevoset olisivat omassa pihassa ja voisin pitää siinä vuokralaisia, jotka pystyisivät tekemään joitain tallivuoroja. Näin ei omat kädet olisi aina sidottuina talliin, ei tarvitsisi myöskään harrastaa yksin ja saisin silti pitkälti päättää asioista itse. Joskus ehkä viihdyin enemmän omassa rauhassa hääräillen, mutta nykyään olen sellainen,  että kaipaan nytkin aina jotain kaveria mukaan tallille hääräilemään. Jos ei muuten niin ainakin ottamaan kuvia jos ratsastan, tai muuten vaan seuraksi.
Ja onhan se aivan mahtavaa kun voi iltaisin istuskella pihalla ja katsella hevosia, lähteä kesällä yöllä maastolenkille tai käydä rapsuttelemassa hevosia laitumella.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisilla paikoilla muut hevosiaan pitää/minkälaiselle tallille hevosesi veisit? Plussat ja miinukset myös oman tallin pidosta😊

Hommissa jälleen!

Pitkä tauko Marliella ratsastuksesta ja ratsutuksesta alkaa olemaan takanapäin. Varmaan reilun kuukauden se laiskotteli tarhassa ja kävin välillä juoksuttelemassa sitä. Samalla annettiin tehohoitona linimenttiä ja BOT:in selkäloimea vuoronperään ja maasta kävelyä. Sen jälkeen laitettiin hiljalleen uudestaan satulaa selkään, tällä kertaa kiefferi jäi sivuun ja kokeilin selkään trekkerin.

Marlien koulupenkki tuntui puristavan vain edestä, joten siirtelin trekkerin paneelit muutoin vastaamaan aikalailla vanhaa satulaa. Levennettiin vain trekkeriä kätevästi nupista kääntämällä sopivammaksi. Muutaman kerran menin sillä ilman huopaa ja hikijäljet näytti hyviltä. Koko selän tasaisesti olevilta, karva ei ollut mitenkään hankautunut ja hevonenkin liikkui hyvin ja satula tuntui itsellekin hyvältä istua. Nyt Marlie on liikkunut taas aktiivisemmin Karkin ja itseni toimesta. Erityisesti sunnuntaisen tunnin jälkeen itselle syttyi taas motivaatio tekemiseen ihan eri tavalla! Ratsuttaja meillä kävi pitämässä tunnin, mutta ei ole itse nyt päässyt vielä selkään, kun ollaan jouduttu menojen tai muun takia peruuttelemaan aina aikoja. Pari viikkoa sitten iski jäätävä takatalvi ja kenttä oli ihan täynnä lunta, josta tuli jäätävät tilsat ja Marlie kompasteli jatkuvasti. Tunnista ei siis sillä pohjalla olisi kauheesti saanut mitään irti, joten siirrettiin suosiolla viikolla eteenpäin.

Edustuskuva meikäläisistä

Lomailun sivussa juoksuttelin Marlieta niin, että katsoin miten se liikkuu ja annoin sen mennä aika rennosti. Se oli aika laiskiainen ja haluton liikkumaan, joten en sitä pakottanut sen enempää. Nyt tuntui, että se otti siitä hiukan hyötyä irti ja koitti liinassa temppuilla useampaan kertaan. Ensin se jumitti ja sen jälkeen teki perus pystyynhyppimistä mitä se aina välillä harrastaa, kun sattuu villille tuulelle. Kerran vaadittiin mukaan pusikosta pieni oksa juoksuttajan käteen ja sen jälkeen taas, ihme ja kumma, on motivaatiota neidillä riittänyt muuhunkin kuin löntystelyyn. Häntä ei siis tarvitse sillä sen enempää kurittaa, vaan riittää että kepukka on kerran kädessä ja sen tiputtaa sen jälkeen maahan.

Marlie on nyt pysynyt lihavuuskunnoltaa tosi hyvässä kunnossa, ja kohtapuoliin häämöttääkin jo kesälaidun edessä, joka tekee sille vaan pelkästään hyvää. Instan puolella tuli kivoja ehdotuksia summer bucket listiin ja niitä olisi tarkoitus toteuttaa mahdollisimman paljon. Ehdoteltiin mm. tempun opettamista, uittamista ja yöratsastusta. Palaankin itse äitiyslomalta töihin jo toukokuuksi ja kesäkuun taas lomailen. Seuraava kuukausi voi olla siis kiireinen, mutta nyt olisi tarkoitus saada viikottain ratsuttajaa käymään ja siinä välissä itse ottaa tunteja, sekä Karkki tietysti myös haluaa tunneille osallistua. Toukokuulle pitäisi vielä saada heti alkukuuhun satulansovitusta, sen lisäksi haluaisin Marlielle kranion ja mahdollisesti hierontaa. Katsotaan miten saadaan kaikki sovitettua.

Peppi katselee menoa