DIY sulavesikuppi pakkasille

Tehtiin tällainen kuppi jo viime talvena kun hepat oli talven pihatossa. Silloin oli jo tarkoituksena laittaa jonkinlaista kuvaa ja ohjetta kupin teosta, mutta sen aikaiset kuvat ovat kadonneet jo johonkin. Tallille tarvittiin vielä yksi sulakuppi poneille ja meillä oli tarpeet vielä yhteen kuppiin jo valmiiksi hankittuna. Niitä oli viimetalvena tarkoitus siis tehdä suoraan par kappaletta, mutta ei tarvittukaan kuin yhtä. Tarvikkeet on kaikki muut hankittu Puuilosta paitsi lämmityskaapelit ja vikavirtasuojan on hakenut mies muistaakseni Onniselta, joten niiden tarkkaa hintaa en osaa sanoa. Porakone, puupalikat, läpivientiholkki, ja teippi löytyivät kotoa valmiiksi, joten niiden hinnat katsoin netistä. Kaapeli on itsestäänsäätyvä lämpötilan mukaan, joten jos lämpötila nousee, se ei lämmitä turhaan ja vie sähköä.

Tarpeita:

• Muuraus/laastipalju 60l (7€)
• Muuraus/laastipalju 90l (10€)
• Uretaani 2kpl (yht 10€)
• Sulanapitokaapeli 6-10m (40-70€ Puuilo)
• Korokepalat 4kpl n.3cm (2€)
• Alumiiniteippi 1 rulla (4€)
• Kestävä teippi kupin reunaan esim. jesari, gorillateippi tms (5€)

Näillä pärjää jo hyvin, meillä tarvittiin lisäksi:

• Porakone
• Läpivientiholkki (0,5€)
• Vikavirtasuoja (15€ K-Rauta)
• (Paali)naru tms kupin kiinnitykseen

Ensimmäisenä kannattaa porata ulompaan, eli isompaan paljuun reiät alareunaan johdon ulostulolle, sekä johonkin yläreunaan esimerkiksi kahvan kohdalle reikä myöhempää kupin kiinnitystä varten.
Kaapeli vedetään reiän läpi ja kiristetään läpivientiholkki paikalleen. Tätä ei välttämättä tarvita, varmasti toimii ilman läpivientiholkkiakin.

Ulompi palju.Reikä porakoneella, holkka ja kaapeli holkin läpi.

Tämän jälkeen kiinnitettiin kaapeli sisempään ämpäriin alumiiniteipillä. Meillä taisi olla 4m sulanapitokaapeli, joka on kyllä liian lyhyt. 6m kaapeli kannattaa vähintään ehdottomasti ottaa. Kymmenen metrin kaapelilla uskoisin saavan jo kupin pohjan ja reunat kaapeloitua kokonaan, joka olisi tietysti paras. Kaapeli kannattaa vetää ensin kiinni teipinpalasilla ja sen jälkeen vuorata koko kaapeli vielä alumiiniteipillä kauttaaltaan. Lisäksi sisemmän, pienemmän paljun pohjaan kiinnitetään jonkinlaiset korokepalat teipillä.

Tässä kohtaa ulompaan ämpäriin oli porattu jo reikä, kaapeli pujotettu sieltä ja alettu kiinnittää alumiiniteipillä sisemmän kupin reunoihin.

Sisempään kuppiin on kiinnitetty pohjaan korokepalat (ei tarvitse noin montaa) ja kaapeli on peitetty kokonaan alumiiniteipillä.

Ulomman paljun pohjaan vedetään kerros uretaania, jonka jälkeen päälle laitetaan sisempi palju. Tähän tarvitaan jonkinlainen paino ämpärin päälle kuivumisen ajaksi.
Seuraavaksi vuorataan paljujen välinen reuna uretaanilla ja annetaan kuivua yön yli.

Uretaani ulomman ämpärin pohjalle.

Paino päälle ja reunat uretaanilla.

Ylimääräinen uretaani kannattaa leikata pois sen kuivuttua. Sen jälkeen uretaanin päälle vedetään jonkinlainen suojateippiä, meillä esim. perus ilmastointiteippiä. Teipit joutuu uusimaan välillä. Meillä meni kuppi samoilla teipeillä viime talven ja uusittiin ennen tämän talven käyttöönottoa. Tämän jälkeen ulomman kupin yläreunaan porattuun reikään voi kiinnittää vielä jonkinlaisen narun, jolla kupin saa sidottua kiinni esimerkiksi aitatolppaan. Vikavirtasuojaa kannattaa käyttää ja sähköjohto suojata mahdollisimman hyvin hevosilta. Meillä kaapelia tuli vaan kupin reunoille ja tässä toisessa kupissa päätettiin jättää se vähän alemmas reunaa. Yleensä hevoset juo aika nopeasti astiasta vettä pois ja ihan ylhäällä oleva kaapeli lämmittää tyhjiä astian reunoja. Toisaalta ylös asti kaapeloitu astia ei täynnä ollessa pääse jäätymään niin helposti. Viime vuonna tyhjemmäksi päässyt astia oli muutaman kerran ihan pahimmilla pakkasilla päässyt hiukan jäätymään pinnasta, mutta muutoin pysyi hyvin vesi sulana. Luultavasti pidemmällä kaapelilla ei olisi ollut tätäkään ongelmaa. Väittäisin myös, että kupin reunaan uretaanin suojaksi voisi käydä myös silikoni, joka olisi varmasti kestävämpi vaihtoehto teippailulle.

Näillä ohjeilla ja tarvikkeilla kuppi maksaa halvimmillaan 93€ lyhyemmällä kaapelilla, pidemmällä kaapelilla kalleimmillaan hinnaksi tulee n. 123€. Meillä tallilla tämä helpottaa vesien kuskaamista erittäin paljon ja esimerkiksi viimetalvena oli ihan ehdoton pihattohevosilla, kun ei tarvinnut huolehtia hevosten juomisesta, vaan sulaa ja mahdollisesti lämmintäkin vettä oli aina tarjolla. Nyt ei tarvitse esimerkiksi päivisin kiertää juottamassa hevosia erikseen tarhaan päivän aikana. Jos hevoset on yöt sisällä, heitetään illalla astioiden päälle vaan kannet ja ne nostetaan pois taas aamulla kun hevoset viedään ulos.

Marlien eka ratsastus

Marlie on ollut nyt vajaa pari viikkoa takaisin kotona ja saanut suht rauhassa kotiutua. Se sai vasta eilen lauantaina talvikengät alle ja liukkauden takia on ollut aika kevyellä liikutuksella. Maanantaina kuitenkin Karkki tuli mukaan sitä katsomaan ja kiipesi hetkeksi selkäänkin. Kenttä oli osittain vähän jäinen ja kaviot keräsi aika jäätävät tilsat jotka onneksi lähti heti, kun hevonen uskalsi kävellä kunnolla.
Marlie oli ehkä vähän jännittynyt kun ei ollut hokkeja ja keli oli aika tuulinen. Tulisin vielä otti kunnon spurttilähtöjä kentän vierestä katoksestaan ja piti kauheeta meteliä. Mentiin ihan vaan käynnissä perusjuttuja ja koko ratsastus oli vain tutustumista enemmänkin toisiinsa. Marlie on myös aika kova jännittämään uusia ratsastajia ja voi olla uuden ratsastajan kanssa pari kolmekin ekaa kertaa aika jännittynyt. Vasemmassa kierroksessa menee huomattavasti paremmin, oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja on edelleen. Sillä oli nyt hackamoren sijasta kolmipalakuolain ja edelleen se on aika venkula pään kanssa ja varsinkin jännittäessä mälvää suullaan aika paljon. Suunta on kuitenkin oikea, eikä se enää jäkitä kokoajan kuolainta vasten pää pystyssä. Juoksuttaessa myös huomasin selvän eron sen liikkeessä, se liikkuu nykyään ravissa paljon tahdikkaammin ja rennommin. Vasempaan kierrokseen se korjaa vielä huonoa tasapainoa kaahottamalla ja oikomalla ympyrää. Marlien ollessa ylläpidossa sen kanssa on kyllä tehty kovasti töitä ja se näkyy.

Ensiviikolla olisi tarkoitus kokeilla Marlielle kilpakärryjä, sekä ratsuttajan pitäisi tulla käymään sen selässä, sitä mielenkiinnolla odotellen. Lauantaina sovitettiin tallin kärryjä sille perään, jotta tiedetään kuinka paljon pidemmät kärryt se tarvitsee. Ajattelin hankkia sille jotkut edulliset kärryt jos muutaman startin pääsisi vielä ajamaan harrastemielessä, mutta ei noin isolle hevoselle sitten edullisia ja tarpeeksi isoja kärryjä löydykään helposti. Marlie on nyt päässyt myös Mintun varsan Rosan kanssa samaan tarhaan ja neidit tulee hyvin toimeen. Tykkään itse että hevosella on tarhakaveri mahdollisuuksien mukaan.

Tuholainen Tulisin

Marlie on täällä taas

Joulu koitti kuukautta etukäteen, kun haettiin Marlie kotiin 24 päivä lauantaina. Matka Hämeenlinnaan ja takaisin meni kaikkineen ihan hyvin. Päästiin liikkeelle vasta päivällä, joten reissussa meni iltaan asti. Marlie meni koppiin suht helposti, kun avustettiin liinojen kanssa molemmilta puolilta. Matkustaessa se on aina ollut rauhallinen, yleensä tinttaaminen alkaa siinä kohtaa kun koppi pysähtyy. Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä hetkeksi ja Marlie oli ollut kopissa ihan hiljaa senkin aikaa. Perillä neiti pääsikin heti karsinaansa ja tallissa oli tuttuja vanhoja heppoja sekä yksi uusi ihana ori. Kiimaoireet alkoikin kivasti heti näkyä. Sunnuntaina Marlie pääsi heti hetkeksi kentälle hölkkäilemään liinan päähän. Neiti menikin tosi kivasti ja on selvästi saanut puolen vuoden aikana tosi paljon lisää tasapainoa ja tasaisuutta liikkumiseen. Oikea kierros on aina ollut sille vaikeampi ja nytkin se muutaman kerran koitti pysähtyä ja vaihtoi itse suunnan toiseen kierrokseen, mutta ei ollut läheskään sellaista taistelua suunnan vaihdon kanssa kun joskus aikoinaan. Vasempaan kierrokseen se ravasi tosi tahdikkaasti ja kivasti ja totteli ääniapuja hyvin. Kentällä oli myös pieni este ja muutamia puomeja ja se enemmänkin hilautui niitä kohti kuin pois päin niistä. Ylläpitopaikassa nähtiinkin paljon vaivaa. että Marlie alkoi kulkemaan puomien yli taas rennosti ja mielellään, ja sen kyllä huomaa.

Marlie ihastelee uutta kaveria

Muuten hän on virkeä oma itsensä, oripoika kiinnostaa suunnattomasti ja Rosan kanssa Marlie teki heti tuttavuutta aitojen takaa. Virtaa tuntui olevan entiseen malliin, muuten hän on ottanut muuton tosi rauhassa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa se, että talli on jo ennestään tuttu paikka hevoselle ja kaikki muut hevoset se on nähnyt ennen paitsi yhden. Oli muutenkin tosi kiva palata tallille kun Marlielle oli laitettu kaikki valmiiksi nimikylteistä lähtien ja häntä on selvästi jo odotettu sinne kovasti. Lähiaikoina olisi tarkoitus varmaan käydä selässä kentällä, laittaa kärryjä perään ja sen jälkeen sopia ratsuttajan kanssa tapaamista. Nyt olen itse ollut pari päivää kuumeessa, eilen käyty hoitelemassa Rosin kinttuja ja huomenna olisi tarkoitus käydä kumpaisellakin tallilla mahdollisuuksien mukaan. Katsotaan josko jatkossa tulisi kuvailtua enemmän videoita uuden kätevämmän kameran kanssa.

 Rosi on nyt saanut olla vapaalla aika paljon ja liikkunut kerran pari viikkoon. Se on mennyt kentällä ihan kivasti Karkin kanssa, välillä puomeja ja maastakäsin ja viimeksi pieniä väistöjen alkuja. Selvästi se alkoi saamaan ideasta kiinni ja se varmasti nauttisi kun saisi enemmän juuri tälläistä tekemistä pelkän kentän kiertelyn sijaan. Se on selvästi ollut tyytyväisempi nyt kun on saanut vähän omaa rauhaa ja vaan tietyt muutamat ihmiset on sen kanssa touhunnut. Viikonloppuna olisi Rosin kengitystä taas edessä, saas nähdä laitetaanko kahtena eri päivänä etu -ja takapää niin kuin viimeksi hiukan oli puhetta. Siltä on nyt jalat klipattu, koska ne kutiaa jatkuvasti kostealla kun ei pääse kuivumaan ja iho jää muhimaan karvan alle. Nyt olen laitellut taas varmuuden vuoksi sille punkkikuurin, se madotettiin ivermektiinillä ja jalkoja on pesty ja rasvailtu välillä. Tilasin sille vielä lampaanvillakääreet jalkoihin hoitamaan, katsotaan jos saadaan ne ehjänä sen jalkoihin, onko niistä apua. Kehuja ainakin lampaanvilla on hevosten jalkojen hoidossa paljon saanut.

Karvainen kaunotar ❤

Kannattaa ehdottomasti käydä seuraamassa instassa jos kiinnostaa, lisäilen sinne nykyään paljon useammin kuvia ja tarinoita. 

Marlie tulee kotiin!

Niin siinä kävi, että Marlie palaa tämän kuun loppuun mennessä takaisin minulle. Kun nykyinen ylläpitäjä ilmoitti, ettei pysty sitä enää pitämään, mietin pitkään, että laittaisin sen uudelleen ylläpitoon. Tällä hetkellä on ehkä huonoin aika ottaa toinen hevonen takaisin huolehdittavaksi, mutta loppujen lopuksi päätin, että otan Marlien takaisin kotiin. Hevonen on nyt vajan parin sadan kilometrin päässä ja haluiaisin itse ehdottomasti nähdä uuden ylläpitopaikan, johon se nykyisestä lähtisi. Jos katsojia ja kokeilijoita olisi useampi, saisin ajella järkyttävän matkan joka kerta paikan päälle. Marlie on muutenkin aika herkkä ja vaatii aikaa uuden ihmisen kanssa, joten ei tuntunut reilulta laittaa sitä enää eteenpäin taas seuraavaan paikkaan. Kieltämättä ensimmäisenä iski pieni paniikki ja stressi, mitä hevoselle teen, kun se pitäisi hakea marraskuun loppuun mennessä pois nykyisestä paikasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut innostumaan Marlien takaisinpaluusta ja odotan ja kovasti, että saadaan se haettua kotiin.

Kyselin kaveriltani paikkaa hevoselle ja sellainen järjestyi heidän kotitalliltaan. Marlie on asunut samassa paikassa ennenkin ja saa nyt siirtyä kuun loppuun mennessä takaisin Pomarkkuun. Valitettavasti Rosi on nyt eri tallilla ja Pomarkkuun on Porista jonkun verran matkaa ajella. Marlien tallilla ei onneksi ole itsehoitoa, ja se pääsee hyvään paikkaan missä tiedän sen saavan loimen päälle silloin kun tarvitsee ja tarpeeksi ruokaa nokan eteen. Rosin itsehoitotallilla on korkeintaan kaksi tallivuoroa viikossa ja nekään ei ole pahoja hommia. Rosin varalle on muutenkin kehitteillä muutama suunnitelma ja sillä on käynyt ihania liikuttajia nyt syksyn myötä, jotka toivottavasti tykkäävät liikutella sitä jatkossakin.

Marlien varalle on myös suunnitelmia. Lähinnä olen miettinyt kokeilevani sitä vielä raveihin starttaamaan ja muuten sillä ratsastellaan kärryttelyn lisäksi. Katsotaan tämä talvi rauhassa mihin kuntoon se saadaan ja alkaako se kulkemaan ja kesällä sillä voisi kokeilla startata jos hyvin käy. Jossain kohtaa astuttaisin sen mielelläni, mutta haluan ensin kokeilla josko se kulkisi raveissa mihinkään. Kilpailupäätä ja vauhtia siltä kyllä löytyy. Lähinnä pelkään, että jalkoihin tulee treenaamisen myltä jotain kremppaa tai sillä ei pää kestä kovempaa treeniä. Marliella on kuitenkin vielä muutama vuosi aikaa kilpailla ja jalat sillä on aina ollut hyvät ja oireettomat, joten miksi ei. Siinä ohessa jatketaan ratsastusjutuissa valmentautumista ja muutama kiinnostunut on ollut myös Marlieta tulemaan liikuttamaan ja käymään sen kanssa tunneilla. Sillä on nyt käsittääkseni aika paljon maastoiltu selästä ja kärryiltä nykyisessä paikassa. Jonkun verran saan odotella että pääsen itse selkään kiipeämään. Siihen asti varmaan ajelen kärryillä, teen maastakästtelyä ja annan muiden ratsastaa sitä. Mielenkiintoista nähdä miten se toimii kentällä. Kesällähän kävin Marlieta moikkaamassa YP-kodissaan ja silloin kävimme sen kanssa kärryajelulla, jossa se tuntui olevan ihan oma itsensä. Vauhtia ja menohaluja riitti ja peräkärrykin autossa vähän pelotti. Nyt kun kaikilla hevosilla tuntuu olevan ylimääräistä virtaa muutenkin ihan tarpeeksi, saattaa neiti olla taas uudessa paikassa vähän virtainen aluksi, Toki paikka on sille ennestään jo tuttu, mutta hevoset ja maisemat siellä on jonkun verran muuttuneet.

Rosi -tammojen tamma

Oikeastaan koko tämän vuoden olen joutunut itse olemaan ratsastamatta, ja joudun olemaan vielä joulukuuhun asti. On ollut tosi vaikea löytää pysyviä liikuttajia Rosille. Raha ei ole vaihtanut omistajaa ja olen aika vapaasti (ainakin omasta mielestä) antanut sitä käydä liikuttelemassa. Silti monella aika ja motivaatio loppuu lyhyeen, vaikka jo ilmoituksessa toivoin nimenomaan pidempiaikaisia liikuttajia.

Jossain kohtaa loppukesän ja alkusyksyn aikana se on selvästi jonkun kanssa päässyt niskan päälle varsinkin maastoillessa. Vielä kesällä sillä mentiin rennosti maastossa ilman satulaa kaikki askellajit ja homma toimi hienosti. Nyt se on alkanut maastoillessa ensin pysähtelemään pois päin mentäessä tallilta, kääntyilemään kotiin ja ryöstelemään omia aikojaan sillon kun huvittaa. Se liikkuu tasan silloin kun haluaa ja sillä vauhdilla kun haluaa eikä paljoa kysele. Tätä se ei siltikään tee kaikille vaan joidenkin kanssa se menee varsin nätisti ja tekee kaiken siten kun siltä pyydetään. Rosi on luonteeltaan ihan kiva, mutta se osaa ottaa hyödyn irti, kun näkee sopivan tilaisuuden. Eläinlääkäri on sen katsonut läpi, hieroja on käynyt ja se on saanut kraniohoitoja ja ollut niiden jälkeen aina parempi. Varusteet pitäisi olla sille varsin hyvät ja sopivat. Ongelma on selvästi muutenkin käytöksessä, koska niiden ihmisten kanssa se toimii oikein hyvin ja kiltisti, joista se pitää. Olen muutaman kerran ollut kavereiden mukana kävellen maastossa mukana ja Rosi on välillä hypännyt tieltä metsään ojien yli, lähtenyt kiitolaukkaa juoksemaan umpimetsikköön ratsastajan kanssa ja keksinyt muuta mukavaa puuhaa itselleen.

Yksi liikuttaja (joka ratsastaa näissäkin kuvissa) on nyt käynyt säännöllisemmin Rosia liikuttamassa ja heillä näyttää sujuvan varsin kivasti hommat. Välillä Rosi on päässyt harjoittelemaan ohjasajoa ja muuta maastatyöskentelyä hänen kanssaan ratsastuksen lisäksi, joka on sille tärkeää. Se kaipaa pitkäaikaisempaa ihmistä hääräämään kanssaan ja paljon muutakin kuin vain perus ratsastuksen. Rosi ei selvästikään ole tykännyt siitä, kun ratsastajat ovat vaihtuneet paljon ja usein. Se tiedettiinkin jo alkuun ja toiveissa oli juuri sen takia pysyvämmät liikuttajat. Valitettavasti hevosta on ollut pakko saada liikkeelle kun ei itse ole pystynyt ratsastamaan, kaverit pääsee harvoin ja kärryjäkään ei Rosille ole hankittu.

Nyt aletaan pikkuhiljaa ratsastelemaan sitä enemmän kentällä ja pikkuhiljaa maastossa vaikka ihan talittaen jos ongelmia vielä ilmaantuu. Nyt se on ollut ihan ok, joskin yhden liikuttajan kanssa madellut tallilta pois päin ja kotiin päin taas saanut pidätellä kunnolla. Mitään ryntäyksiä tai muuta ei ilmeisesti silti enää ole ollut ja niitä onneksi vähentää myös se, ettei enää kasva syötävää joka puolella, jonka perään rynniä. Rosi täytyy saada heti kentällä toimimaan kunnolla, Joidenkin kanssa se jää heti seisomaan ja jumittamaan jos ei ole määrätietoisesti käskemässä sitä eteenpäin. Jos sen saa kentällä jo heti kulkemaan kunnolla ja tekemään mitä pyydetään, en usko maastossakaan sen enää yrittävän mitään temppuja. Huomenna on yksi kiinnostunut liikuttaja tulossa kokeilemaan Rosia. Toivotaan, että siitä löytyisi yksi sopiva liikuttaja, koska yksi lopetti juuri käymisen.

Ohjasajoa

Vihdoista viimein sain koneen auki ja pakotin itseni tulemaan päivittämään pikaisesti kuulumisia myös tänne. Asiaa ja kuviakin on kertynyt jo vaikka kuinka paljon, mutta väsymys on vienyt kaiken motivaation avata konetta kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan. Pää lyö tyhjää ja on turha koittaa kirjottaa mitään tarkempaa.

Rosilla on nyt ohjasajettu pari kertaa lähiaikoina. Se on aika nihkeä kulkemaan kentällä ratsastajan kanssa ja kenttä on sille ihan liian pieni muutenkin. Irtona se ei suostu juoksemaan muuta kuin omin päin joskus herkkujen perässä, puomeista ja esteitäkään se ei välitä yhtään. Se on maastoiluhevonen henkeen ja vereen. Ekalla kerralla kokeiltiin kuitenkin ihan vaan kentällä ohjasajaa sitä. Rosin liikuttaja Karkki oli ohjaksissa ja itse koitin saada muutaman kuvan otettua. Arvatenkin se ei kentällä kauhean mielellään pyörinyt ja pysähteli jatkuvasti syömään tai muuten vaan jumittamaan. Ekalla kerralla meillä oli ihan tavotteena saada se menemään kenttä kerran ympäri ilman sen kummempia pysähtelyjä ja pyörimisiä -se olisi mielellään vaan kääntynyt ympäri tuijottamaan ohjastajaa tai pyörinyt ympyrää ohjastajan perässä.

Eka ohjasajo. Rosin värikin on muuttunut pilkukkaammaksi.

Toisella kertaa päätettiin lähteä tielle ja laitumille kokeilemaan miten se tykkää siellä kulkea ja homma sujuikin ihan hyvin. Rosi lähti heti innoissaan kävelemään ja pysähteli vaan syömään välipalaa. Pari kertaa kotiin päin tullessa se otti hiukan vauhtia ja lähti ryysäämään pellolle, mutta pysähtyi melkein heti. Vähän kaikki hevoset tuntuu nyt olevan viimeisistä ruohoista ihan sekasin ja koittaa väkisin aina puskea joka paikkaan syömään. Rosi varsinkin on tosi ahne ja osaa käyttää kokonsa hyvin hyödyksi kun päättää lähteä puskemaan johonkin. Se on muutenkin ollut nyt loppukesästä asti tosi virkeä, koska on liikkunut tosi huonosti. Nyt se on pari kertaa ottanut maastossa ohjat itselleen ja lähtenyt menemään omin päin, mitä ei ennen kyllä ole tehnyt. Palaan näihin tapahtumiin tarkemmin vielä myöhemmin.

Jos kiinnostaa seurata meitä aktiivisemmin, kannattaa seurata instassa, sinne tulee päiviteltyä vähän useammin kuvia, kuin blogin puolelle.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Rosi oli eilen taas saanut jonkun hulluuskohtauksen ja vetäny maastossa pari kierrosta kunnon rallia omin luvin😂🐎💨 #horsephotoshoot #tiiatahvanainenphotography #percheronhorses #likeforfollow #equestrians Kuvan on ottanut Tiia Tahvanainen @tiiatahvanainen_photography ©️😍

Henkilön Miranna Santala (@mirannasantala) jakama julkaisu Syys 26, 2018 kello 2.56 PDT

Heippa, Hali

Vihdoinkin loma on alkanut ja on aikaa avata välillä myös tietokonetta ja blogia. Lomaa minulla onkin seuraava kuukausi, jonka jälkeen palaan vielä viikoksi töihin ja sitten jäänkin jo pidemmälle tauolle töistä.
Muutama asia on ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. Tärkeimmät varmaan on Halin pois lähteminen ja Rosin uusien liikuttajien etsiminen ja kengitysongelman paikantaminen.

Hali lähti virallisille omistajilleen takaisin reilu pari viikkoa sitten maanantaina. Syitä tähän oli parikin, mutta suurin ongelma oli sen ontuminen. Se on melkein jatkuvasti kulkenut enemmän tai vähemmän epäpuhtaasti, pari hyvää ratsastuskertaa ollaan kuukausien aikana sen kanssa saatu, mutta viimeiset ajat se vaan laidunsi ja oleskeli. Näin se olisikin saanut jatkaa meillä jatkossakin, mutta siinä kohtaa kun se alkoi kulkea jo välillä vapaana tarhassa hieman oudosti ja oli varsinkin aamuisin todella kankea ja arkova laitumelle viedessä, otin omistajiin yhteyttä ja mietittiin Halin jatkoa. Itse en nähnyt kovin viisaaksi omalta puoleltani lähteä ylläpitohevosen jalkoja omasta pussista kuvauttamaan ja hoidattamaan. Tilanne olisi ollut aivan eri jos meillä olisi nyt jo mahdollisuus hankkia oma asunto ja hevostilat, jossa hevosia voisi pitää. Vuokrapaikalla hevosten pitäminen on kuitenkin kalliimpaa ja ylimääräisiä menoja on pakko karsia syksyyn mennessä. Sovittiin, että Halin omistajat hakevat sen takaisin kotiin ja jatkavat sen hoitamista ja kuntouttamista itse. Hali pääsi vanhan heppakaverinsa kanssa laitumelle viettämään kesää, on ollut oikein pirteä ja saa nyt kuntoutua ajan kanssa.

Rosi puolestaan on lomaillut paljonkin helteiden aikana. Muutaman kerran peruin sen liikutuksen parilta henkilöltä, kun sen kengätön takakavio alkoi lohkeilemaan. Nyt sillä oli sunnuntaina ensimmäinen kraniohoito. Olen itse edelleen aika skeptinen koko hoidon suhteen, mutta koitan uskoa siihen, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää ja saanut hoidosta paljon suosituksia.
Rosille mietittiin myös liimakenkää takajalkaan, mutta niin isoa kokoa ei ilmeisesti valikoimasta löydy. Otin myös toiseen kengittäjään yhteyttä ja hän lupasi tulla katsomaan kavioita joku päivä ja koittaa auttaa meitä. Hän oli aika samoilla linjoilla kengityksen suhteen, kuin aiemminkin meillä käynyt kengittäjä. Liikuttajia oli ilmoituksen julkaisemisen jälkeen tarjolla kymmeniä, muutamat tulivat ja kävivät kerran tai pari, muutama on käynyt useammin ja loput ovat lakanneet ottamasta yhteyttä. En ole itse sen kummemmin jaksanut perään huudella, toivotaan että syksyksi löytyisi muutama kiva vakkari, jotka oikeasti kävisivätkin. Ja ehkä ennen joulua pääsee itsekin jo selkään.

Kesän aikana olisi tarkoitus vielä tehdä reissu katsomaan Marlieta sekä mahdollisesti käydä moikkaamassa Halia samalla. Kraniosta olisi tarkoitus kirjoitella erikseen tarkemmin, kun toinen hoito on 4 viikon päästä tehty.